Marinin punavihreän vekselivetoisen painajaishallituksen toteuttama keskustapuolueen vuosisatainen ikiunelma – maakuntahallinto – on osoittautunut jo käynnistysvaiheessa alkuperäisoletusten mukaiseksi keskittämiskoneistoksi ja talousvaikeuksien tyyssijaksi. Ainoa, mistä ei tingitä on johtoportaan määrä ja palkkataso.

Soteen tai saveen

Sote-synnytyksessä mentiin pieleen jo alkumetreillä, kun haettiin leveämpiä hartioita, vaikka olisi pitänyt etsiä paksumpaa lompakkoa! Valtakoneisto sai tässä itselleen hallintohimmelihunajaa, puolueveljet ja -sisaret kallispalkkaisia hillotolppia sekä puoluekoneistot lisää puoluetukiaisia.

Tässä hallintokiimassa niin palvelut kuin asiakkaatkin jätettiin surutta taka-alalle. Sotaväen puolella sodankäyntiin valmistaudutaan harjoituksin ja sotapelien avulla. Sote-pelit sen sijaan ovat nähtävästi jääneet kokonaan toimeen panematta. Siksi on saatu aikaan vain valtaisa sekasotku.

Kiinteistökatastrofia pukkaa

Mikäli sote-ratkaisu on tehty säästösyistä, niin kuin olen asian ymmärtänyt, ei niitä synny ilman toimipaikkoja karsimalla, henkilökuntaa vähentämällä, hoidon tasosta tinkimällä tai asiakasmaksuja korottamalla. Ja nämä kaikki tietävät totuttuun palvelusaatavuuteen nähden selvää heikennystä.

Soten aikaansaamisella piti selkeyttää peruskuntien talousarvioiden laatimisessa ennustettavuutta, mutta samalla niille tuli viritetyksi suunnaton sote-kiinteistöloukku ja vuosien epätietoisuuden tila kiinteistöhallintaan. Löyhässä hirressä roikkumalla ei nyt ole aavistustakaan siitä, miten omistajakunnissa sote-kiinteistöihin ja niiden tulevaisuuteen tulisi suhtautua.

Kiinteistötyhjyyttä kehitysaluekuntiin

Sote-kiinteistökurimusta kuvaillaan kehitysaluekuntiemme johdossa “Kunnan kannalta hirvittäväksi tilanteeksi”, kuten viimeisimmässä Kuntalehdessä Rautalammin kunnanjohtaja toteaa. Se on vähintäänkin hallitsematon tilanne, missä lopputulos vaihtelee kunnittain ja se voi olla mikä tahansa.

Selvityksissä on tultu sellaiseen lopputulokseen, että nyt hyvinvointialueille vuokratuista kuntaomisteisista sote-kiinteistöistä peräti kolmasosa – lähes 800 – uhkaa jäädä tyhjilleen. Maakunta imuroi siis rahat ja asiakkaat, mutta jätti kiinteistömassat kuntien ristiksi ja riesaksi.

Kansalle kallis

Vaikeaksi päästetty sote-kiinteistötilanne vaivaa erityisesti muutto- ja väestötappiokuntia, millaisiin Kuusamokin kiistatta lukeutuu. Omistaako vai ei – siinäpä kysymys, mitä myös meidän on pohdittava ajan ja ajatuksen kanssa.

Kunta ja hyvinvointialue ovat kaksi eri instanssia, vaikka samat veronmaksajat lopulta molempien kustannukset edelleen niiden kuntaomistusta vuokranantajan roolissa tai yrittää myydä kiinteistömassaa joko suoraan hyvinvointialueille tai välivuokranantajatahoille. Suosittelisin itse sitä pienimmän riskin tietä!

Joukamo Kortesalmi (ps.)

kaupunginvaltuutettu