Maamme ja maakuntamme ovat käymässä kohti ensimmäisia aluevaaleja. Vaalit pidettänee tällä kertaa ajallaan, koska se on hallitusvaltakoneistomme oman edun mukaista ja siksi vallan välttämätöntä. Kuntavaalien siirron syy – korona – on autuaasti unohdettu, vaikka tauti velloo nyt monin verroin pahempana kuin konsanaan oikeana kuntavaalipäivänä. Kansanvaltaan ja kansalaistemme äänioikeuteen valtakellokkaamme suhtautuvat siis kuin maailmanhistorian pahimmat itsevaltiaat.

Väliportaan maakuntahallinto on ollut keskustapuolueen ikiaikainen unelma. Kohtalon ivaa lienee se, että se on toteutumassa puolueen ollessa historiansa heikoimmassa tilassa ja vankasti vihervasemmistomme vankina ja ohjauksessa surullisenkuuluisassa nykyhallituksessamme. Niinpä käymme aluevaaleihin kiireellä, koronapandemian jyllätessä ja varsin valmistautumattomina.

Ei hallinto tai raha, vaan ihminen edellä!

Jo lähtötilanteessa on rakenteisiin upotettuna valuvika, missä saamme itse asiassa kaksinkertaisen maakuntatason päätöksentekojärjestelmän, sillä muodostettavien aluevaltuustojen rinnalla myös maakuntavaltuustot jatkavat edelleen toimintaansa. Maahan on siis saatu luoduksi yksinkertaisesti vain kaksinkertainen hallintohimmeli – ja joillakin tahoilla vielä kuvitellaan lapsenomaisessa uskossa jossakin välissä syntyvän säästöjä tällä toimintalinjalla.

Sote-asioiden keskittämistä maakuntatasoiseen hoitoon on perusteltu juuri säästötarpeilla. Peruspalvelujen järjestämiseen on haluttu hakea nykyistä eli peruskuntia leveämpiä harteita. Taloudellisia resursseja tämä muutos ei tuo yhtään lisää, sillä täysin samoilla valtion verovaroilla tässä joudutaan tulemaan toimeen jatkossakin. Todelliseksi uhkaksi on muodostumassa vain veronkannon kiristyspaineet, koska maakunnan verotusoikeuden muodostamisen näennäiseen uudistukseen on helppo kätkeä kokonaisveroasteen korotukset.

Kylmä tosiasia on se, että alkuvaiheessa mitään säästöjä on turha edes haaveilla syntyväksi, sillä kokonaiskustannukset tulevat monista syistä paisumaan kuin pullataikina. Jatkossa niitä voidaan aikaansaada vain palveluverkostoa karsimalla, henkilökuntaa vähentämällä, palkkatasosta tinkimällä, hoidon laatua laskemalla tai omavastuuosuuksia kasvattamalla. Mitä todennäköisimmin lopputuloksena ovat: palvelujen karkaaminen laajasti pois reuna-alueiden kunnista ja kansalaisillemme sälytettävät lisäkustannusrasitteet.

Yleinen alasajo edessä

Erityisen huolestunut olen siitä alasajovimmasta, minkä olemme jo nyt karvaasti kokeneet keskustan yksinvaltakunnissa kiihkomielisen keskittämisvimman seurauksena, missä maaseutumme on laajalti autioitettu, elävät kylät miltei menetetty, maaseutuelinkeinot ajettu ahdinkoon, kyläkoulut karsittu pian lähes yhdettömiin, sivukylien tiestö päästetty rappeutumaan, kyläkaupat lakaistu kartalta ja jopa kunnallinen ruokahuoltokin ajettu ainoastaan yhden keskuskeittiön varaan. Onko lopultakin vain niin, että se, mikä kaikenkattavassa keskittämispolitiikassa vielä on kesken, viedään katkeraan loppuun saakka aluehallinnon kautta?

Aluevaalit ovat nyt ainoa mahdollisuus katkaista tämä jatkuva uhkaava kehityssuunta ja se tapahtuu vain unohtamalla aikaisempi äänestyskäyttäytyminen sekä katkaisemmalla yhden puolueen ylivalta, mikä mahdollistaa aivan uudenlaisen, ihmistä lähellä olevan päätöksentekokulttuurin syntymisen. Koko vihervasemmisto keskustan apupyörineen ajaa maakuntatasolle järjestelmän ylivaltaa ja suuren rahan kokoomus terveysjättien talousetuja, jolloin vain Perussuomalaiset kantavat huolta ja vastuuta kansanvallasta sekä erityisesti pienen ihmisen asiasta.

Suuret hankintakokonaisuudet eivät välttämättä tuo minkäänlaista kilpailuetua markkinoilla, koska kilpailutusten keskittyminen johtaa siihen, että suurista kokonaisuuksista kilpailevat vain harvalukuiset jättitoimijat, missä paikalliset yritykset ja tarjonta polkeutuvat niiden jalkoihin. Tällaisen pahimmillaan savujaonomaisen näennäiskilpailutuksen seuraukset esimerkiksi me metsänomistajat olemme saaneet jo kokea ja nähdä.

Uusi aika vaatii uudet ja uudistusmieliset toimijat. Vain vanhojen voimien varaan ei uutta aluehallintoa kannata edes yrittää rakentaa. Siksi oma valintani aluevaaleissa on Perussuomalaisten Tarja Leinonen-Viinikka. Uskallan suositella sinullekin!

Joukamo Kortesalmi (ps.)

kaupunginvaltuutettu,

kaupunginhallituksen jäsen