Muistelen alkuun aikoja 1950 ja siitä eteenpäin.

Tuolloin, pikkupoikana kun kuultiin isojen puhuvan menneestä sodasta ja sen kauhuista niin tuli pelko siitä milloin tulee seuraava sota. Siihen vanhemmat antoivat hyvin lohdullisen vastauksen että kestää ainakin kymmenen vuotta. Tuo kymmenen vuotta oli lähinnä ikuisuus nelivuotiaalle joten pelkokin hiipui vähitellen. Sitten tuli joku Korean sota, se oli jossain kaukana eikä siitä oikeastaan tiedetty muuta kuin mitä seitsemän uutisissa joskus radiossa sanottiin.

Vähän isompana poikana sitten kun jo osasi lukea ja oli vähän historiatietoa, pääosin koulusta, mutta myös kotona olevista kirjoista niin ymmärsi jo jotain.

Tuli vallankumous jossain Kuubassa, sekin kaukana meistä mutta sen seurauksena silloin suurvalta Neuvostoliitto oli kuulemma kuljettanut ohjuksiaan Kuubaan, Amerikan porteille. Ohjukset olivat, kuulemma, oikein atomipommeilla varustettuja. Pommeilla joista tiedettiin jo niiden tuhovoima Hiroshimasta ja Nagasakista.

Silloin, 1962, pelättiin jo oikeasti uutta maailmansotaa. Jopa poikaset pelkäsivät koska uutisissa kerrottiin ohjuksista ym. samoin lehdistä sai lukea.

Uutisointi tuolloin oli vielä oikeata uutisointia, joka oli, nykyiseen verrattuna asiallista. Ei mitään älytöntä klikkien metsästämistä ja vouhottamista.

Mukana saattoi toki, ja varmasti olikin, jonkinlainen vaimentava tekijä silloisen rauhaa rakastavan Neuvostoliiton vaikutuksesta.

No kriisi meni ohi ja alkoi rauhan kausi.

Sitä kesti 60 vuotta, vuosia joiden aikana maata ja hyvinvointia rakennettiin ja saatiin yhtä ja toista aikaiseksikin.

Rauhaa rakastava Neuvostoliitto romahti omiin sotiinsa mm. Afganistanissa ja tilalle tuli kapitalistinen Venäjä, entinen tsaarin valtio.

1990 uskottiin, ja toivottiin, että nk. suurvaltapolitiikka ja vastakkainasettelu päättyisi ja erilaiset eturistiriidat ym. ratkaistaisiin aina keskustelemalla ja neuvottelemalla. Olihan meillä mm. ETYK.

Mukaan maailmanpolitiikkaan tuli yksi suuri tekijä Kiina, Kiina joka on rauhaa rakastava ja pienten oikeuksia kunnioittava suurvalta, maailman suurin monella mittarilla mitattuna. Se ei harrasta minkäänlaista laajentumispolitiikkaa, mitä nyt Etelä-Kiinan merellä anastaa saaria Filippiineiltä ja rakentelee uusia saadakseen merialueita itselleen. Se on niin rauhaa rakastava että kasvattaa sotilasmahtiaan maailman suurimmaksi vaikka on toistaiseksi vielä kakkonen. Venäjän sotilasmahti on vain varjo Neuvostoliiton mahdista aikanaan.

Sitten mukaan tuli uusi tekijä, Euroopan unioni. Unioni joka on, toistaiseksi vain lähinnä räksyttäjä ilman mitään sanojen takana jos ei huomioida puolustusliitto Natoa johon Euroopan Unioni nojaa koska lähes kaikki sen osavaltiot kuuluvat Natoon johon myös mm. USA kuuluu.

Kukaan ei olisi vakavissaan 1980-luvun puolivälissä voinut väittää että Neuvostoliitto romahtaa, lakkaa olemasta 1990. Näin vain kävi, tai oikeastaan ei käynyt. Valtio kyllä muutti nimeään ja hallintoaan mutta meno on samaa tsaarinaikaista laajentumista niin kuin oli kommunistien hallitsemassa Neuvostoliitossakin.

Vapautuneet eurooppalaiset valtiot liittyivät yksi toisensa jälkeen Natoon saadakseen turvaa Venäjää vastaan. Venäjää, johon ne eivät luottaneet ihan kokemukseen perustuen.

Muutama jäi ulkopuolelle, Suomi siinä muiden joukossa koska Venäjä kertoi että ei käy.

Ukraina, suhteellisen suuri valtio, 44 milj. asukasta, alkoi lähentymään Euroopan Unionia ja pyrkimys oli ilmeisesti jollain aikavälillä liittyä myös Natoon.

Tuo ei sitten käynyt diktatuuriksi muuttuneelle Venäjälle vaan se uhkasi ja lopulta toteutti sotilaallisen hyökkäyksen Ukrainaan. Ilman minkäänlaista syytä Ukrainan puolelta. Hyökkäys tehtiin kaiken lisäksi ilman sodanjulistusta koska eihän rauhaa rakastava Neu.. siis Venäjä hyökkää minnekään. Kyseessä sanottiin olevan erityisoperaatio jolla Ukraina vapautetaan natseista ym. pahasta. Tätä oli harrastettu jo itäisessä ukrainassa kahdeksan vuoden ajan.

Nyt on sitten ympyrä sulkeutunut ja uusi kierros alkanut. Oli WW1 ja WW2.

Nyt Venäjä, suurvalta kuitenkin, uhkaa avoimesti että jos se ei saa tahtoaan läpi Ukrainan osalta niin se tulee käyttämään atomipommeja tavoitteidensa saavuttamiseksi. Se uhkaa WW3:lla ja täysmittaisella sodalla.

Jo silloin, 1950-luvulla, kun sekä USA:lla että Neuvostoliitolla oli atomipommit, puhuttiin pelon tai kauhun tasapainosta. Tasapainosta joka säilyy koska molemmat ko. maat pystyvät tuhoamaan atomipommeillaan koko maailman.

Nyt pelätään taas. Nk. media kirjoittaa avoimesti siitä mahdollisuudesta että Venäjä hyökkää myös Suomen kimppuun. Jotkut kahelit ennustelevat jopa että koska. Media tekee tätä tietenkin siksi että se saisi nk. klikkaamisia, siis rahaa mainostajilta ja siksi että toimittajat ovat yksinkertaisesti tyhmiä, monet heistä kakaroita.

Nyt Suomi on viimein herännyt siihen todellisuuteen jossa se oli 1945 jälkeen, todellisuuteen jossa se ei itse määrää omista asioistaan, sotilaspoliittisesti eikä sisäpolitiikassa. Sotilaspoliittisesti Suomi on ”ottanut huomioon” itäisen suurvallan ja uhan sieltä vaikka kukaan ei tähän mennessä, 2022 alkuun, ole avoimesti maininnut uhkaa, se on ollut tabu.

Ennen kaikkea Neuvostoliiton ystävät ja sittemmin Venäjän ystävät, nk. punavihreät ovat vastustaneet ehdottomasti liittymistä Natoon vaikka se olisi ollut aika helppoa ja ”vaaratonta” 1990 jälkeen.

Jopa tasavallan presidentit, Tarja Halonen viimeisenä, on ollut ehdottomasti sitä vastaan. Saihan hän jopa kissan Venäjän yksinvaltiaalta Vladimir Putinilta.

Eikä hän hyväksy sitä vieläkään. Suomen pitäisi pysyä liittoutumattomana vaikka Vladimir Putin puhuu avoimesti siitä että Venäjä tavoittelee tsaarinaikaisia rajojaan. Rajoja joiden sisälle kuului myös Suomi nk. autonomiana. Jota tosi oli alettu venäläistämään 1985.

Suomi ei myöskään, ministerien suulla sanottuna, pysty sulkemaan rajojaan nk. turvapaikanhakemiselta koska kv. sopimukset. Ei vaikka isäntämaa EU sen sallii ja on sallinut mm. Puolan ja Liettuan sulkea rajansa kun Valko-Venäjältä tunki väkeä, arabeja tosin ja venäläisten rahtaamia. Ja vaikka sanotaan että rajaturvallisuus on maan sisäinen asia.

Nyt käydään kilpajuoksua pelko kintereillä että ehditäänkö liittyä Natoon jonka 5. artiklan sanotaan antavan suojan Naton ulkopuolisen maan hyökkäystä vastaan. Siitäkin tosin ollaan eri mieltä. Kukaan ei ole ennen hyökännyt Naton jäsenvaltion kimppuun, sanotaan. Ei ole mutta kerta se on ensimmäinenkin.

Jos niin käy, jos siis olemme liittyneet Natoon, niin tuleeko Nato apuun?

Koska, ainakin sanotaan, jokainen jäsenvaltio itse päättää lähettääkö joukkojaan puolustamaan toista jäsenvaltioita.

Jos Nato tulee apuun niin se voi tarkoittaa että WW3 alkaa.

Tästä on nyt Ukrainan jouduttua hyökkäyksen kohteeksi saatu ennakkotietoa EU:n jäsenvaltioilta, mm. Saksalta ja joiltakin muiltakin.

Venäjän hyökättyä Ukrainaan mm. EU asetti Venäjälle monenlaisia nk. talouspakotteita. Jostain syystä kuitenkin se kaikkein tehokkain jätettiin pois. Tehokkain pakote olisi energian ostamisen lopettaminen kokonaan. Sen ei pitäisi olla, vastoin ministeri Tytti Tuppuraisen sanomaa, mikään sopimusrikkomus josta jouduttaisiin maksamaan valtavia korvauksia venäläisille toimittajille. Olisi käsittämätöntä jos sopimuksissa ei olisi nk. force major – pykälää joka kattaisi valtiolliset toimet ja sotatilan.

Myös suomen valtion omistama Fortum ja sen tytäryhtiö Uniper ostaa kaasua Venäjältä ja ilmeisesti suostuu jopa ostamaan ruplia maksaakseen kaasutoimitukset. Ruplia joita Venäjä tarvitsee rahoittaakseen sotaa.. siis erityisoperaatiotaan.

Useiden EU-maiden sanotaan ainakin olevan suostuvaisia ostamaan ruplia.

Näistä, mm. Saksan toimista, voidaan hyvin vetää johtopäätös siitä kenen intressit eri EU-maille ovat tärkeimmät.

USA on avoimesti uhmannut Venäjää ainakin ilmoittamalla että se tulee tukemaan Ukrainaa sotamateriaalin suhteen giganttisilla rahasummilla.

Kun olisi pitänyt, heti kun Venäjä hyökkäsi, käyttää hiljattain suurella metelillä perustettuja nk. nopean toiminnan joukkoja niin laajan Ukrainan osan miehittämiseen kuin mahdollista ja näin kertoa venäläisille että olis parasta mennä kotiin.

Mutta ei, ei tietenkään koska EU:ssa päättävien maiden, Saksa, Italia, Ranska, Hollanti, talous olisi kärsinyt todellisista pakotteista ja mahdollisesta konfliktista venäläisten kanssa.