Ennakkotietojen mukaan viime vuonna myytiin hieman vajaa 120000 uutta henkilöautoa. Määrä on jotakuinkin sama kuin edellisvuonna. Näillä myyntimäärillä ei autokantamme uudistu vaan päinvastoin sen keski-ikä kasvaa nykyisestä noin 12 vuodesta.

Miksi autokantamme sitten pitäisi uudistua? Ainakin sen takia, että jos haluamme päästä ilmastopoliittisiin tavoitteisiimme, joka tarkoittaa 300000 kaasu- tai sähköautoa liikenteessä 2020-luvulla, niin myyntimäärät pitäisi olla 150000 auton vuosiluokkaa. Tavoitteet on epärealistisia. Muutos, jos se tapahtuu, niin ei tapahdu näin nopeasti. Tälle vuodelle otettiin käyttöön romutuspalkkio, mutta aiemmin kokemuksen mukaan se ei ole johtanut kuin muutaman tuhannen vanhan auton vaihtumiseen uuteen.

Tilanne junnaa siis paikallaan. Auton hankinta-, ylläpito- ja käyttökulut ovat Suomessa tuloihin nähden liian korkeat. Tähän on syynä kova verotus. Vaikka meillä on pitkät etäisyydet niin auto nähdään valtion toimesta ylellisyysvälineenä. Muuhun johtopäätökseen ei oikein voi tulla.

Tieliikenteen verotuotot on 7-8 mrd. vuodessa ja takaisin niistä sijoitetaan 1-2 mrd. Autoilija on siis yhteiskunnan verokertymää lisäävä yksikkö. Näin on aina ollut ja näin näyttää tulevaisuudessakin olevan.