Kun suuri joukko ihmisiä kokoontuu median hyvien voimien agitoimana mielenosoitukseen, perussuomalainen tuumaa: ”hyödyllisiä idiootteja”. Ilmaiskonsertilla ja kauniilla mielikuvilla on kerätty ihmismassa, joka kuvittelee tukevansa ihmisten välistä rakkautta, mutta todellisuudessa on vain vallan väline heille, jotka tahtovat lisää monikulttuurisuuskoordinaattoreita, kulttuuritulkkeja, positiivista syrjintää ja maahanmuuttajalähiöitä.

Tilaisuuteen saapuva opiskelijanuori näkee asian aivan eri tavalla: onhan maahanmuutossa ongelmia, mutta kyllä niistä selvitään. Tärkeintä on, että yritämme ymmärtää toisiamme, sillä eihän erilaisuudessa ole mitään pahaa – vaan pikemminkin päinvastoin. Etniset ravintolat ja maailmaa eri tavoin katsovat ihmiset tekevät Suomesta mielenkintoisemman paikan elää.

Kumpikaan ei ymmärrä, miksi toinen osapuoli pelkää. Ensimmäinen erilaisuutta, jälkimmäinen perussuomalaisuutta.

”Viha syövyttää ihmisen, vihapuhe syö pohjan poliittiselta keskustelulta. Se pitää torjua ja eristää polittisesta päätöksenteosta”

Kansanedustaja Eva Biaudet (RKP) puhuu. Yleisö mylvii; kansalaistorilla on tuhatpäin ihmisiä, jotka ovat vihaisia. Biaudet kiihottaa, se ei jää epäselväksi.

Perussuomalainen-lehden Matias Turkkila (PS) nousee lavalle. Yleisö ei enää mylvi; se buuaa. Kymmenet tuhannet ihmiset osoittavat vihaavansa tätä miestä.

Matias pelkää. Hänen puheistaan ja liikkeistään näkee, että hän pelkää kuin juutalainen kristalliyönä. Biaudet tuskin tuntisi syyllisyyttä, vaikka joku nyt toteuttaisi uhkauksensa ampua Turkkila kylmäksi.

Esiintymisen näkeminen ahdistaa ja pelottaa jo etäyhteydenkin päässä: olenhan viime päivät pelännyt itsekin. En suinkaan sitä, että minua ammuttaisiin, vaan että läheiseni lähtisivät mukaan joukkohysteriaan. Aatetoverit omassa Facebook-ryhmässämme kertovat, että ystäviä kaikkoaa ympäriltä. Tarjoamme vertaistukea ja muistutamme, että ajat ovat vaikeat.

Olen toiveikas, että Olli Immosen avaama pandoran lipas saattaa vielä johtaa maahanmuutto- ja monikulttuurisuuskeskusteluun, jossa kaikki ovat valmiita kuulemaan, mitä toinen osapuoli pelkää – tai mitä toinen osapuoli edes oikeasti tahtoo.

Turun nuorisolautakunnan puheenjohtaja Muhis Azizi (Kok) lausui puheessaan seuraavasti:

”Minulla on meille kaikille mamuille yleisavain, joka avaa kaikki Suomen lukot. Opetellaan kaikki suomea, sillä tavoin ne yhteiskunnan lukot aukeavat.”

Juuri sitähän mekin tahdomme. Mielestämme monikulttuurisuutta olisi se, että Azizi ei edes yrittäisi opetella suomea eikä sitä kukaan häneltä vaatisi. Näin me ymmärrämme monikulttuurisuuden.

Jotkut ymmärtävät sen tyystin toisin. Siksi me molemmat pelkäämme.