Maailmassa on käyty taistelua tasa-arvon puolesta jo pitkään. Niin rodullisen kuin sukupuolten välisen tasa-arvon. Näiden rikkomisesta nousee hirveä haloo. Toisaalta sekä media että vasemmisto hyväksyy toimet tasa-arvoa vastaan ja puhkeavat ylistyslauluun rikkojasta kun vain tekijän poliittinen tausta on oikea ja heistä oikeita ryhmiä syrjitään.

Kuvittelkaapa tapausta jossa valinnan tekijä ilmoittaa etukäteen valitsevansa virkaan miespuolisen ja ihonvärin täytyy olla valkoinen. Pätevyydestä viis, tärkeää ei ole se mitä on yläpäässä vaan alapäässä, ja että tunnustetaan väriä. Sitä melttoamisen ja messuamisen määrää mikä siitä seuraa voitte vain kuvitella. Paskamyrsyn suuruuteen vaikuttaa myös kyseisen henkilön poliittinen tausta.

Käännetäänpä pöytä ympäri. Mitäpä jos valinnan tekijä ilmoittaisikin että virkaan valittava täytyy olla musta ja nainen. Syntyykö ilmoituksesta raivoa rakenteellisesta rasismista tai melttoamista miesten syrjinnästä? Ei. Päin vastoin, media on kilvan ylistämässä tätä sekä sukupuolisesti syrjivää että rasistista ilmoitusta. Samoin suvaitsevaisiksi ja sukupuolten välistä tasa-arvoa kannattavien joukossa hyristään.

Jos ja kun huomautat toiminnan olevan epätasa-arvoista monella tavalla saat samoilta tahoilta ja heidän hännystelijöiltään syytöksiä mistä ja milloinkin. He ovat näkevinään tikun toisen silmässä mutta tukki on heidän omat silmäsä sokaisseet.

Tällä järjestelmällä hallinto saadaan täytettyä pätevien ihmisten sijaan rodullisesti ja oikeaa sukupuolta olevilla. Siitä onkin jo hyvää kokemusta Jenkeissä. Siellä varapresidentti valittiin em. ominaisuuksien perusteella. Eikä se toisaalta huono valinta ollutkaan, sillä hän ei ainakaan kannatusluvuissa uhkaa kannatusalhossa rypevää istuvaa presidenttiä. Ja äskettäisen korkeimman oikeuden tuomarin valintaperusteiden ilmoituksen perusteella Joe Biden ei oppinut varapresidentin valinnastaan mitään.

Etelä-Afrikassa syrjimistä ihonvärin perusteella kutsuttiin apartheidiksi. Meillä on samanlaisia systeemejä jotka perustuvat ihonväriin tai poliittiseen taustaan. Niitä ei tällä kutsuta apartheidiksi vaan positiiviseksi syrjinnäksi, poliittisiksi virkanimityksiksi tai suvaitsevaisuudeksi.

Seuraavaksi päästäänkin vaalilain rikkomiseen. Suomessa vaalien järjestämisestä säädetään vaalilailla. Sen pykälässä seitsemänkymmentä määrätään seuraavasti:

Valmistavat toimenpiteet

Kunnan keskusvaalilautakunnan on ryhdyttävä kaikkiin vaalipäivän äänestyksen toimittamista varten tarpeellisiin toimenpiteisiin ja siinä tarkoituksessa muun ohella huolehdittava siitä, että jokaisella vaalilautakunnalla on äänestyspaikalla käytettävänään:

1) sellaiset äänestyskopit äänestysmerkinnän tekemistä varten, jotka turvaavat vaalisalaisuuden säilymisen;

2) tarpeellinen määrä 51 §:ssä tarkoitettuja äänestyslippuja, 52 §:ssä tarkoitettuja vaalileimasimia ja lomakkeita 79 §:ssä tarkoitettua vaalipöytäkirjaa varten;

3) ehdokaslistojen yhdistelmiä tai presidentinvaalin ehdokasluetteloita, jotka asetetaan nähtäviksi vaalihuoneeseen, odotustilaan ja jokaiseen äänestyskoppiin;

4) sinetöimisvälineet;

5) vaaliluettelo; sekä

6) vaaliuurna.

Oikeusministeriö huolehtii äänestyslippujen, vaalipöytäkirjaa varten tarvittavien lomakkeiden, sinetöimisvälineiden ja tarvittaessa myös vaaliuurnien toimittamisesta vaalilautakunnille.

Arvatkaa miltä tuntuu kun käy äänestämässä ja joutuu varmistamaan ehdokkaansa numeron tihrustamalla sitä listasta äänestyskopin takana olevasta listasta. Näin kävi Siuntiossa. Äänestyskopissa ehdokasluetteloita ei ollut.

Asia tuntui oudolta joten täytyihän asiaa penkoa. Aloitin selvittelyn oikeusministeriön vaalivastaavalta Arto Jääskeläiseltä joka hämmästyi havainnostani ja väitti asian olevan mahdoton koska laissa toisin säädetään. Kun kerroin että näin on käynyt kehoitti minua ottamaan yhteyttä vaalilautakunnan puheenjohtajaan. Sen olisi pitänyt selvitä kunnan sivuilta, mutta vaikka tässä on yhdet vaalit käyty, sivua ei oltu päivitetty vuoden 2021 tilanteen jälkeen.

Pienellä soittelulla asia selvisi ja sain kunnasta asiasta vastuussa olevan ihmisen kiinni. Vastauskin tuli tekstiviestillä.

Hei, viitaten puheluusi.

Soitin vaalijohtajalle ja lopputulema on että olemme menetelleet vaalilain vastaisesti ehdokaslistojen sijoittelun osalta vaalipäivänä.

Käytännössä olen antanut väärän ohjeistuksen lautakunnille asiasta.

Pahoittelen virhettäni, käymme asian läpi keskusvaalilautakunnan kanssa ensi viikolla ja korjaamme menettelyn seuraaviin vaaleihin.

Että näin ikään. On turha kuvitella että jotain laissa säädetystä poikkeavaa ei tapahtuisi.

Poliittinen muisti on kuulemma kolme kuukautta. Koronamuistista en tiedä, mutta muistelkaamme tässä hallituksen koronalinjausta syyskuun alusta. Hallitus on hyväksynyt hybridistrategian päivityksen. Pääministeri kertoi, että rajoituksista voidaan luopua esimerkiksi jo 79 prosentin rokotuskattavuuden kohdalla, eli hallitus ei hirttäydy tiukkaan 80 prosentin rajaan. Olennaista on, että kaikilla yli 12-vuotiailla on mahdollisuus ottaa rokote.

Kahdeksankympin tavoite saavutettiin marraskuun alkupuolella. Miten on, lähdetäänkö kuppilaan ja vedetään ihan valomerkkiin asti, siis tietysti sen jälkeen kun ollaan käyty punttisalilla tai teatterissa.

Otetaanpa askel taaksepäin. Ravintoloitsija Henri Alén tyrmää kevennetyt ravintolarajoitukset – ”Aivan vitsi, täyttä puuhastelua”. Ei ne teatterit tai punttisalitkaan taida olla auki.

Voisihan sitä sen sijaan käydä vaikka kirjastossa. Ne nyt ainakin ovat auki ja lainata sieltä Lauri Nurmen kirjan Miten Suomi päätti voittaa koronan. Katsoin juuri Prisman tilannetta ja sitä ei ole osuuskauppaväen kaupoista saatavilla. Jospa kirjastosta heltiäis.