Suunnittelun lähtökohdat ovat pielessä.
Helsinki rakentaa uusia päiväkoteja, mutta ei tee sitä toimintojen ja tarpeiden mukaan!
Vaikka rakennetaan juuri päiväkodiksi, niin ei ajatella yhtään toimivuutta ja miten tilat auttavat päiväkodin arjessa.

Päiväkodin henkilökunnalta kannattaisi vähän kysyä mitä tarpeita on. Mitkä ovat olleet ne kriteerit, joilla arkkitehdit ovat tehneet työnsä?
Jos arkkitehti suunnittelee useita kymmeniä tuhansia maksavan yksityiskohdan, niin onko se päiväkodin arkea auttava vai hukattua rahaa yksityiskohtaan, jolla ei merkitystä.
Suunnitellaan päiväkoteja ymmärtämättä mitä toimintoja tiloissa tarvitaan miten tilat palvelisivat päiväkodin toimintaa.
Eteisen toimimattomuus, kun ei ole tilaa lasten vaatteille ja tavaroille tai lepohuoneessa ei ole tilaa kaikille levätä!

Kuulemma tarkoitus on rakentaa samanlaisia päiväkoteja. Ei kiitos. Tarvitaan päiväkoteja, jotka auttavat päiväkodin arjessa, eikä päiväkodin toimintojen pidä sopeutua tiloihin.

Suuri ei ole kaunista, ei kannata rakentaa mahdollisimman suuria yksiköitä vaan pienempiä yksiköitä lähempänä kotia.

Suurissa yksiköissä taudit kiertävät vielä helpommin ja äänitasot nouset aivan eri luokkiin jos yhdessä paikassa on 70 kirkasäänistä tenavaa 35:n sijaan.

Ulkoilu:
Jokaisen lapsen pitää mahtua samaan aikaan ulkoilemaan ja leikkimään. Jos päiväkoti ahdetaan liian pienelle tontille, niin lapset joutuvat ulkoilemaan vuoroissa eikä oman ryhmän tarpeiden mukaan. Ulkoilun ja liikkumisen tärkeyttä korostetaan, mutta sitä hankaloitetaan turhilla vuoroilla, johtuen pihojen pienuudesta.

Yksistään pihan puute on suuri ongelma päiväkodin toiminnoille.

Käytännöllisyyden vuoksi joka ryhmässä pitää olla eteinen ja uloskäynti.
Kaikille lapsille tulisi varata riittävän kokoiset ja toimivat säilytystilat vaatteille, kengille ja tavaroille.

Nyt voi olla useita kymmeniä lapsia samassa eteisessä ja jokaiselle ei ole kunnon tiloja varattuna vaatteille ja tavaroille.
Miten voi pitää lasten tavarat järjestyksessä, jos jokaiselle ei ole omaa säilytystilaa edes uuden tarhan avautuessa?
Vähimmäisvaatimus on, että joka lapselle pitää olla oma naulakko ja tilaa vaatteille, kengille ja tavaroille.

Henkilökunnalle pitäisi olla riittävät tilat omille vaatteille ryhmien välittömässä läheisyydessä, jotta arki sujuisi jouhevasti.
Henkilökunnan taukotiloissa / kahvihuoneessa pitäisi olla kunnon säilytystilat myös eväille / riittävän kokoinen jääkaappi.

Sama ahtaus on ruokasalissa ja ei ole mitään mieltä että useita kymmeniä lapsia syö samassa tilassa.
Ruokasalissa 30:n lapsen on syötävä yhdessä vuorossa ja hyödynnettävä muita tiloja että ruokailu saadaan toimimaan jotenkin. Ei ruokailua voi määrättömästi venyttää, ruokailun pitäisi ajoittua noin 11 – 12.30 välille. Jos monta vuoroa ruokailee samassa tilassa, täytyy välillä myös hiukan siivota.

Pienten lasten osalta ruokasaliruokailu ei ole hyvä ajatus. Ruokailussa hoitajien vaihtuvuus on suurta ja pienelle lapselle tulee liian paljon eri aikuiskontakteja päivän mittaan.
Alle 3-vuotiaiden perusturvallisuus järkkyy suuressa ryhmässä kun joutuu tekemisiin monen hoitajan kanssa. Vanhoissa taloissa vain 3 aikuista oli syömässä lasten kanssa ja tutut hoitajat olivat mukana ruokailussa.

Miten rauhattomaksi ruokailu käy, kun iso määrä lapsia ahdetaan samaan tilaan ja melutaso myös nousee, voipi jopa nousta yli työsuojeluarvojen?
Aikaisemmin tarhassa syötiin omissa ryhmissä ja ruoka tuotiin kärryllä, joten aikataulut eivät olleet niin tarkkoja vaan voitiin joustaa tarpeen tullen.
Eikä kukaan muu tullut syömään samaan tilaan, saatoimme syödä rauhassa, jos ruokailu vei kauemmin.

Päiväkodeissa levätään päivällä, joten kaikille pitäisi olla asianmukainen lepopaikka.

Uuden päiväkotirakennuksen, joka rakennetaan päiväkodiksi pitäisi soveltua hyvin päiväkodin arkeen ja tukea laadukasta varhaiskasvatusta, eikä tarjota ahtaita tiloja joiden takia päiväkodin arkea turhaa hankaloitetaan ja joudutaan keksimään miten arki voidaan pyörittää tässä päiväkodiksi rakennetussa talossa.

Suunnittelussa pitäisi ottaa huomioon missä pidetään keskusteluja vanhempien ja yhteistyötahojen kanssa.

Jos arjesta tehdään liian hankala aikatauluttamalla joka toiminto, niin kadotamme voimavaroja turhaan säätämiseen ja sopimiseen, lasten kasvattamisesta ja hoidosta.

Herää kysymys, kuka haluaa töihin suuriin päiväkoteihin, joissa päiväkotirakennus ei palvele käytännön työtä. Arjesta tehdään liian monimutkaista ja aikataulutettua, jolloin toiminta ei kestä muutoksia jos hoitaja on poissa tai kyseessä on jokin muu muutos.

Parannuksia:
Jokaisella ryhmällä olisi hyvä olla eteinen ja uloskäynti ja tilat lasten vaatteille ja tavaroille.
Kunnon kuraeteinen missä mahtuu toimimaan.

Ryhmällä oma tila jota pystyy jakamaan kahdeksi osastoksi tarpeen mukaan. Nukkumapaikka jokaiselle lapselle.
Ruokailut hoidettaisiin omassa ryhmätilassa, johon tuotaisiin kärryllä ruoka, varsinkin alle 3-vuotiaat kaipaavat tutun ympäristön ja oman paikan. Jos välttämättä halutaan tehdään ruokasaleja, se on ok isoille lapsille, mutta yhdessä tilassa olisi noin 20:n lapsen järkevää syödä kerralla. Pitäisi pystyä kunnolla jakamaan tila seinillä jos tarkoitus on että tilassa syö samaan aikaan enemmän lapsia.

Pitäisi myös huomioida tilat, joissa perheet säilyttävät rattaita tai pyöriä päivän ajan, kun aamulla toivat lapsen niiden avulla tarhaan.

Päiväkotirakennuksen pitäisi palvella päivähoidon tarpeita ja auttaa/helpottaa arkea!

Löytyy puheenvuorosta:
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/jariekilpinen/helsinki-rakentaa-vaarin-tiedoin-paivakoteja/