Perjantaina oli Äänekoskella vankikarkuri liikkeellä.  Poliisislangilla ”henkimurhan” tehnyt vapaamatkustaja oli kyllästynyt vankilan palveluihin ja päättänyt sännätä omille lomille. Lehtijuttujen mukaan luikuri oli onnistunut karkaamaan kesken hautajaismenojen. Kova on ollut kiire, sillä karkulaisen kulttuuriin käsittääkseni kuuluu vainajan suuri kunnioittaminen.
Pitkän poliisikokemukseni ohjaamana pohdiskelin tapahtuman käänteitä. Eikös vankia vartioida nykyään lainkaan, kun karkaaminen on noin helppoa?  Eivätkö sisäministerin ahkerasti ylistämät säästötoimet olleetkaan niin hyviä? Onko lipettiin lähdön taustalla puutteelliset resurssit eli eikö väkeä riitä vangin saattohommiin vai onko vankilassa niin huonot olosuhteet, että sieltä pitää oikein karata vaikka punttiksella olo ei kovin helppoa ole karkurille.  Karussa on silmät oltava niskassakin, kun ”kyttäorganisaatio” valjastaa viimeisetkin resurssinsa karkurin kiinni saamiseksi. Niin pieneksi on alati vähenevä järjestyspoliisin joukkio Räsäsen johdolla käynyt, että tällaisten operaatioiden aikana ei muita hommia hoidella. Silloin ei Pihtiputaan mummon murheita selvitellä ja perjantaipullon nauttinut perheenisä saa rauhassa mellastaa pitäen perhettään ja naapurustoa kauhun vallassa.
Yksi vankipäivä suljetussa vankilassa maksaa veronmaksajalle reilusti yli 200 euroa – siis korkeatasoisen hotellihuoneen verran. Kuulostaa paljolta, mutta sekään ei riitä. Viimeaikoina on nimittäin ehdotettu, että vankien palkkaa tulisi nostaa. Ei mahdu minun maalaisjärkeeni, ei! Vankila on vankila, ei ahkerien, vastuullisten ja työtätekevien ihmisten kustantama parantola. Eräs tuttavani ehdotti, että pannaan vanhukset vankilaan, sillä siellä heitä hoidetaan paremmin kuin hoitolaitoksissa. Vangit voisi laittaa vastavuoroisesti vanhainkoteihin kärsimään rangaistustaan. Tähän varmaan puuttuisi Eu:n ihmisoikeustuomioistuin. Vankien osalta siis, joten unohdetaan koko juttu.
Niin se oma loma, mitähän se tässä Äänekosken tapauksessa tuli maksamaan? Jos vanki ehti tekemään jotain koiruuksia pakomatkansa aikana, seuranneet kustannukset ovat valtion vastuulla, veronmaksajan vastuuta siis. Tapaus on juuri päättynyt. Resurssipulasta kärsivä poliisi onnistui jälleen tehtävässään. Kansalaiset auttoivat oikealla vinkillä ja vankikarkuri on palautettu hotelliinsa. Poliisi pääsee vihdoin hoitamaan sitä Pihtiputaan mummon asiaa.