Monella tapaa suomalaiset sukujuuret ovat maaseudulla. Toki se viidennen polven stadilainenkin saa ruokansa maaseudulta. Maanviljelijät ovat kuuliaista ja nöyrää kansaa. Muuta en osaa enää ajatella, kun seuraa maatalousyrittäjien ahdinkoa EU -ylimielivallan ja suomalaisen virkaintoisen byrokratian puristuksessa. Kun vaikuttaa siltä, että paitsi byrokratian, niin joidenkin poliittisten suuntien perusteella maanviljelijää epäillään automaattisesti epärehelliseksi. Näin on, jos siltä näyttää, sillä maanviljelijää tarkkaillaan niin monesta suunnasta. Maataloustuet ja niihin liittyvä hallinnointi on kaikille julkista tietoa. Ja onneksi meillä on vielä viljelijöitä, joilta voi myös kysyä suoraan.

Turhauttaa tämä ajattelu maaseudusta ongelmana. Ei kai voi olla niin, että suomalainen maaseutu, puhtaan ruoan ja luonnontuotteiden lähde vaatii virkamiehen toisensa perään valvomaan vaikkapa irlantilaisen ilmakuvauksen tuloksia Suomessa (YLE M.O.T. 24.2.2020). Minä en hyväksy tätä, ja suosittelen muitakin äänestämään EU -byrokratiaa vastaan. On aivan hullua, että on kannattavampaa ryhtyä maataloustukien tarkastajaksi kuin maatalousyrittäjäksi.

Ja te viranomaiset, jotka piiloudutte EU -säädösten taakse, tehkää tässä tilanteessa vaikka nyt niin. Mutta ottakaa joku kertomaan, miksi niin teette. Tämä olisi ensiarvoisen tärkeää kaikin puolin, jotta me EU -kansalaiset ymmärtäisimme EU -alamaisuuden. Muutoin ollaan vaan siinä tilanteessa, että EU sahaa itseltään uskottavuuttaan suomalaisten silmissä.

Suomen Keskusta on tilanteen vanki, vaikka urheasti maaseutua puolustaa. Niin kaikkien pitääkin mielestäni puolustaa suomalaista maaseutua. Mutta mitäpä nämä keskustalaiset kavereilleen oikein voivat? Haavisto, Anttila, Korkeaoja – viivytystaistelua he kävivät, mutta turpaan otettiin jo EU -maatalousjäsenyyden alkumetreillä. Sitten meillä on ympäristöministeriö ja Vihreät, jotka varmasti yrittävät kaikessa parkua EU:n tahtiin, kunhan se vain Vihreiden politiikkaan on sopivaa. Hassi ja Hautala voisivat listata näkyviin tekonsa maaseudun puolesta.

Ja se hevosen lannan poltto. Vuosia, vuosia se on sallittu muissa Pohjoismaissa samojen direktiivien vallitessa. Perusteet erilaiset, mutta käytäntö toinen, eli virkamieskäytäntö. No, siellä se palaa. Mutta tämäkin virkamiehistä kiinni! Niin näinkö tämä on, että voimakastahtoisen virkamiehen jyrää vain voimakas ministeri tai muutoin voimakas poliittinen rintama. Ei hyvää päivää, Suomen kansa, tämä tsaarin ajan byrokratian perintö on raskasta.

Että Oulullakin olisi tarjottavaa maa- ja metsätaloudessa. Näillä seuduin on kuitenkin vuosisatoja viljelty maata, kalastettu kestävästi, metsästetty järkevästi ja metsätalous on ollut kestävää. Ja nyt vaikuttaa siltä, että Oulu sammuttelee valoja näitä maaseutumaisilta alueilta. Muhevaa multaa on Oulussa monilla seuduin kasvattaa perunaa ja muuta tärkeää. Ei kai ole niin, että virkamiesvastus on suurin vastus viljelylle?