(Julkaistu alunperin Vantaan sanomissa 19.12.2021)

Keskustelua sote-uudistuksesta on käyty valtakunnanpolitiikassa jo vuosia. Hallitus toisensa jälkeen on keskustan johdattelemana pyrkinyt viemään viime vuosien merkittävimmän kuntapoliittisen uudistuksen maaliin.

Sote-uudistus on siinäkin mielessä poikkeuksellinen, että jopa vihervasemmistohallitus tietää sen olevan vahingollinen. Todellinen syy sote-alueiden luomiseen onkin se, että keskusta saadaan pidettyä mukana hallituksessa luomalla hallintohimmeli, joka tarjoaa tasaisessa laskussa olevalle maaseutupuolueelle suojatyöpaikkoja ja valtaa maakunnissa. Tätä voidaankin pitää keskustan asettamana hintana vihervasemmistolaisen politiikan tukemiselle.

Tällä hallituskaudella taloudesta ymmärtämätön Marinin hallitus onnistui viemään todennäköisesti myös omaksi yllätyksekseen hankkeen maaliin.

Mielestäni tämä on historiallinen virhe.

Tällä hetkellä maakuntamallin ja sitä kautta sote-uudistuksen rahoitus on auki. Tähän on tarjolla kaksi huono vaihtoehtoa: maakuntien verotusoikeus tai sote-kulujen valtiontakaus.

Mikäli maakunnille myönnetään verotusoikeus, se tuo valtion tuloveron ja kuntaveron lisäksi vielä kolmannen ahnaan käden tavallisen veronmaksajan taskulle. Tällä on tuhoisat seuraukset progressiivisten verojen luvatussa maassa, jossa myös kokonaisveroaste on jo valmiiksi maailman korkeimpia.

On selvää, että tämä ei tule veroastetta laskemaan ja lisäksi valtavan hallintohimmelin pyörittäminen synnyttää kovia paineita verotulojen kasvattamiselle, toisin sanoen veronkorotuksille.

Toinen vaihtoehto on se, että valtio takaa sote-alueiden rahoituksen. Tässä tapauksessa sote-alueilta katoaa mielenkiinto pitää huolta tiukasta taloudenpidosta, koska se tietää valtion maksavan kustannukset.

Tarpeen tullen sote-alueet olisivatkin kilvan käsi ojossa pyytämässä lisärahoitusta. Koska myöskään valtiolla ei ole kuntien tapaan juuri omaa omaisuutta, synnyttää tämäkin vaihtoehto tarpeen käydä kaapimassa puuttuva raha veronmaksajan kukkarosta.

Ei siis ole tiedossa järkevää vaihtoehtoa sote-alueiden rahoittamiseksi.

Maakuntauudistus myös synkistää kuntatalouden tilannetta. Esimerkiksi Vantaalla kaupunki tulee kertaheitolla menettämään suurimman osan kuntaverotuotoista, kun rahat allokoidaan Vantaa-Keravan hyvinvointialueelle. Velat eivät sen sijaan sote-alueille siirry, joten talouden tasapainotus vaikeutuu entisestään.

Tehtävien siirtyessä hyvinvointialueille, myös henkilöstökuluissa pitäisi pystyä vastaavasti sopeuttamaan. En pidä realistisena sitä, että tämä tapahtuisi täysimääräisesti, joten myös henkilöstökulut tulevat kasvamaan suhteessa käytössä oleviin tuloihin.

Mielestäni aluevaltuuston keskeisin tehtävä on huolehtia palveluiden lisäksi tiukasta taloudenpidosta. Tämä on ainoa tapa välttää verojen nousu ja pitää Vantaa elinvoimaisena vastaisuudessakin.