Suomalaiset ovat innokkaita pelaamaan rahapelejä. Ensin perinteisen lauantai-illan loton ja vakioveikkauksen rinnalle tuli vedonlyönti. Sitten valikoima laajeni sähköisenä nettiarpoihin ja uusiin mobiileihin pelimuotoihin. Pitkän aikaa oli lyöty vetoa raveista ja pelattu peliautomaateilla. Veikkauksen yhdistyminen Finntoton ja RAY:n kanssa vuonna 2017 toi koko tarjonnan saman katon alle.

Pelaaminen voi tuoda jännitystä elämään ja suuren voiton mahdollisuuden. Lisäksi peleihin käytetty raha kiertää veikkausvoittovarojen ja arpajaisveron kautta suomalaisen yhteiskunnan hyväksi yli 1273 miljoonan verran vuodessa. Välillä kuulee mielipiteitä, että Veikkauksen monopoli pitäisi purkaa. Tällaista on ehkä helppo heittää, mutta epäilen ettei seurauksia ole mietitty loppuun asti.

Pelit ovat hyvä renki mutta huono isäntä. Yhteiskunnan tulee ennaltaehkäistä peliongelmia sekä korjata niiden traagisia seurauksia yksilöille. Itse asiassa tämä on yksinoikeuden tärkein perustelu. Valtiollista peliyhtiötä voidaan hallita pelitarjonnan sekä markkinoinnin suhteen ja ohjata sen varoja peliongelmaisten avuksi mm. järjestöille ja pelaamisen rajoittamisen työkaluihin.

Jos pelimarkkinat vapautettaisiin, miten huolehdittaisiin jatkossa pelihaittojen ehkäisystä ja hoidosta? Sitä tuskin maksaisivat yksityiset pelifirmat, vaan lasku lankeaisi veronmaksajille. Mistä otettaisiin miljardi rahoitusta veikkausvoittovarojen saajille? Millaisia uusia rikollisuuteen ja rahanpesuun liittyviä ongelmia muodostuisi pelimarkkinan ympärille?

Suomesta ulkomaille pelattu raha on ollut jatkuvassa nousussa ja on arvioitu summan olevan nyt lähelle 200 miljoonaa vuodessa. Nettipelien osalta Veikkaus siis jo kilpailee vapailla pelimarkkinoilla. Kilpailussa on mahdollista pärjätä jatkossakin, jos yhteiskunta antaa tähän mahdollisuuden kohtuullisilla rajoituksilla. Tätä tasapainoa tulee hakea eduskunnassa nyt käsittelyssä olevassa arpajaislain uudistuksessa.