Luottamus tasa-arvoiseen ja toimivaan terveydenhoitoon on koetuksella. Sosiaali- ja terveyspalvelujen oikeudenmukainen järjestely on yhteiskunnalle miljardien investointi ja ihmiselle tärkein peruspalvelu. Hallituksen onneton räpiköinti järjestelmän uudistustyössä polki paikoillaan koko hallituskauden ja päätyi perustuslailliseen pannukakkuun.

Terveyspalveluiden kustannusten nousua ei voi maksattaa sairailla. Eksoten mallia kehutaan julkisuudessa, mutta kansalaisilta saadun palautteen mukaan on edelleen ongelmia lääkäriaikojen saannissa ja ihmisiä pompotellaan luukulta toiselle.

Uudistuksia tarvitaan, mutta enää ei voi harjoitella. Viimeisin ikävä esimerkki ovat vanhusten kotihoidon ongelmat. Koti on vanhukselle parempi paikka kuin laitos, mutta hoitojärjestelmä pitää saada kuntoon ennen laitospaikkojen sulkemista. Hallintohimmelit voivat odottaa ja konsulteille voidaan maksaa vähemmänkin tyhjästä.

Julkinen terveydenhoito on ykkösasia. Yksityiset yritykset voivat täydentää tarjontaa erikoisaloilla, mutta vastuu perusterveydenhoidosta ja vaativasta erikoissairaanhoidosta on yhteiskunnalla eikä veroparatiisiyhtiöillä. Ongelmana on edelleen myös lääkäripula, joka ratkaistaan lääkäriopintojen aloituspaikkojen lisäyksellä ja hoitohenkilökunnan hallinnollisten töiden vähennyksellä.