Maahanmuuttokriisi näkyy niin mediassa kuin arjessakin. Suurelta osin siihen vaikutetaan kansainvälisin ja kansallisin toimin, mutta myös pian vaaleissa valittavat kuntapäättäjät ratkaisevat monia maahanmuuttoon liittyviä kysymyksiä. Tämä on arvokysymys; ketä asetetaan etusijalle vaikeassa taloudellisessa tilanteessa?

Seuraavassa esitän pari esimerkkiä arvovalinnoista kuluneelta valtuustokaudelta Lappeenrannassa. Kuulemani perusteella vastaavia esityksiä ja äänestystuloksia on nähty eri kaupungeissa kautta maan – kertomukset ovat perustellusti yleistettävissä valtakunnallisesti.

Valtuustokauden alussa kaupungille laadittiin strategiaa. Esitys sisälsi kirjauksen siitä, että Lappeenranta olisi ”monikulttuurinen” kaupunki. Mielestäni tällaisen ideologisen tavoitteen asettaminen ei ollut perusteltua. Esitin tavoitteen korvaamista Etelä-Karjalaisuudella ja kansainvälisyydellä. Perussuomalaisen ryhmän yksimielisesti tukema esitykseni äänestettiin nurin murskaluvuin muiden puolueiden toimesta.

Kaupunginhallitus päätti loppuvuodesta 2013 vastaanotettavien pakolaisten määrästä. Aiemmin otettiin vastaan suhteessa väkilukuun, nyt tämä määrä moninkertaistettaisiin. Kaupungissa oli juuri tehty vaikeita säästöpäätöksiä ja veronkorotuksia, joten en voinut hyväksyä tätä. Esitin vanhassa kiintiössä pitäytymistä. Esitykseni raukesi, kun kukaan muista kaupunginhallituksen jäsenistä ei sitä kannattanut.

Vaalikoneiden vastausten perusteella tämä asia ei muutu itsestään mihinkään. Vain perussuomalaisten ehdokkaiden enemmistö on vaikkapa sitä mieltä, että turvapaikanhakijoiden kuntapaikkojen määrää ei tule lisätä. Jos äänestäjä pitää tärkeänä maahanmuuton määrän vähentämistä ja laadun parantamista, voikin sanoa että tähän toiveeseen tulee vastakaikua vain perussuomalaisten suunnalta.