Pääministeri Rinteen viherpunahallituksen ohjelma on rakennettu tyhjän päälle. Se perustuu työllisyystavoitteeseen, joka ilman rankkoja sisäisen devalvaation keinoja on tavoittamaton sekä 2% talouskasvuun, joka eurojäsenyyden olosuhteissa ja laman ollessa ovella on täysin mahdotonta saavuttaa.

Vaikka talouskasvu toteutuisi sellaisena kuin ohjelmassa haaveillaan ja kuvitellaan, niin siitä huolimatta, vaikka mitään edellisen hallituksen leikkaamaa ei palautettaisi, pitäisi leikata 2 miljardia.

Vasemmistopuolueet ovat aiemmin vastustaneet valtion tuottavan omaisuuden myymistä. Nyt takki on kääntynyt ja rahojen selitellään menevän ”investointeihin”. Kyse todellisuudessa on menojen lisäyksistä ja vaalilupausten ostamisesta. Tässä hallituksessa toki löytyy surullisenkuuluisaa osaamista tuottavan kansallisomaisuuden myynnistä – keskusta oli vastuussa Kemiran myynnistä norjalaisille ja vihreät sähkönsiirtoverkkojen myynnistä saksalaisille.

Eduskunnassa hallitusohjelmasta keskustellessa kävi surullisen selväksi, ettei hallituspuolueilla ole mitään realistisia keinoja työllisyyden kasvattamiseen. Takki on tyhjä – parjatun aktiivimallin perumistakin viivytellään vastoin vaalilupauksia siihen asti, kunnes on keksitty joku korvaava keino. Näitä sitten työmarkkinajärjestöiltä kysellään – järjestöiltä, joista ei ole yhdenkään tuottavan työpaikan luojiksi.

Vaikka rahat ilman kansallisomaisuuden myyntiä, epärealistista talouskasvua ja saavuttamatonta työllisyyskehitystä olisivatkin olemassa, hallitus aikoo käyttää ne väärin. Oppivelvollisuuden jatkamista ei moni asiantuntija puolusta, sillä se ei paranna oppimistuloksia tai lisää koulusta ammattilaiseksi valmistuneiden määrää. Kyse on demareiden ideologisesta holhoamiseen perustuvasta taikatempusta, joka ei ratkaise sen peruskoulusta säälivitosella lähteneen nuoren, yleensä pojan, ensimmäistäkään ongelmaa.

Kaikki asiantuntijat ovat myös ruotsin kielen pakollisuuden ylioppilaskirjoituksiin palauttamista vastaan, mutta tämäkin hallitusohjelman kirjaus vain alleviivaa sitä tutkitun tiedon halveksuntaa ja vähättelyä, jota hallitusohjelman laatimiseen osallistuneet ovat harjoittaneet. Asiantuntijoiden näkemykset kelpaavat vain, jos ne tukevat ideologiaa.

Hallitusohjelmassa ei esitetä korjaavia toimenpiteitä EU:n nettojäsenmaksun suuruuteen ja Suomen EU:n saannin kuristumiseen ja maatalouden tukien putoamiseen tulevalla EU:n rahoituskehyskaudella. Mitä sille aiotaan tehdä? Nettojäsenmaksumme nousee vuosittain satoja miljoonia. Mitä keinoja hallituksella on sen asian hoitamiseen tai korjaamiseen? Senhän ovat jo muut puolueet paitsi perussuomalaiset hyväksyneet, että jäsenmaksu nousee kehyskaudella 2021 alkaen.

Tässä hallitusohjelmassa on mielestäni kysymys kateuspolitiikasta, joka vie kalatkin vedestä, esimerkkinä tämä kotitalousvähennyksen heikentäminen ja korkovähennyksen poisto. Silti toisaalta näitäkään asioita ei osata hoitaa kunnolla. Oppositio edellisen hallituksen aikaan huusi suoraa huutoa siitä, että tuloerot ovat kasvaneet. Sitten tuli sitä tutkittua tietoa. Tuloerojen kasvu käytännössä perustui siihen, että tupakkaveroa nostettiin. Se oli se suurin yksittäinen tekijä siinä, että näennäisesti olivat tuloerot Suomessa kasvaneet.

Mitä tämä hallitus sitten tekee? Kasvattaa tupakkaveroa erittäin merkittävällä tavalla, niinpä tosiasiassa kasvattaa tuloeroja Suomessa. Eivät ihmiset huvikseen polta, tupakointi on addiktio. Ei sitä voi noin vain lopettaa. Heikommassa asemassa olevat, köyhemmät ihmiset kärsivät näiden verojen korottamisesta. Heidän taloudellinen asemansa huononee.

Alkoholiveron korotus samaan aikaan kun Viro laskee omaansa, on hölmöläisten hommaa ja johtaa vain verottamattoman tuonnin kasvuun. Alkoholipolitiikan hyvin alkaneen vapautuksen jatkosta ei luonnollisesti ole tietoakaan, kun sosiaalidemokraattien holhousosasto pääsee valtaan keskustan ”parhaiden raittiusvoimien” kanssa. 

Pitävin liima tälle hallitusohjelmalle tuntuu olevan 3 miljardia myytyä kansallisomaisuutta, mutta siitä huolimatta pitää kysyä: missä on se koulutusmiljardi, jota lupailtiin vaalien alla? Tehdään lisää kustannuksia, mutta mistä rahat edes entisiin? Puhutaan tulevaisuudesta ja vuodesta 2030 – ei sanaakaan kestävyysvajeesta. Mihin se katosi?