”Kaiken keskittäminen on rahoittajille kustannustehokasta ja Jyväskylässäkin nykyajan trendi. Haluan kuitenkin katsella asiaa tavallisen ihmisen näkökulmasta. Haluammeko olla kuin tiukkaan ahdettu kanalauma tehokanalassa? Tuoko se hyvinvoinnin ja mielekkyyden elämään? Ei minun mielestäni.
Haja-asutusalueilta lakkautellaan urakalla lähipalveluita ja tilalle rakennetaan suuria yksiköitä kaupungin keskustan tuntumaan. Tämä tarkoittaa pitkiä kulkumatkoja palveluiden äärelle, jos ei satu asumaan kaupungissa. Koulut, päiväkodit, terveyskeskukset, kirjastot, kyläkaupat ja uimahallit ovat tämän muutoksen tiimellyksessä jo lähes kadonneet.
Lähipalveluiden kadotessa myös asukkaat katoavat, koska arki muuttuu liian hankalaksi eivätkä tunnit vuorokaudessa enää riitä kulkemiseen polttoainekustannuksista puhumattakaan. Perheet muuttavat lähemmäs palveluita, ettei lapsille tule niin pitkiä koulupäiviä matkoineen. Vanhukset muuttavat kaupunkiin lähelle terveyspalveluja, koska eivät jaksa matkustaa useilla busseilla pitkiä matkoja. Kylät autioituvat.
Suuret yksiköt eivät tuo onnea. Esimerkiksi sairaala Novassa on keskittämisen seurauksena hirvittävän pitkät jonot ja äärimmilleen väsytetyt hoitajat. Herkät lapset kärsivät metelistä ja suurista lapsimassoista isoissa yhtenäiskouluissa. Ostammehan mielummin vapaan kanan muniakin, miksi emme siis anna ihmisille vapautta valita asuinpaikkaansa?”

(Keskisuomalainen- lehti 12.6.2021)