Olemme tällä viikolla päässeet kaksois- ja kolmoismerkitysten esittämisen makuun, joten jatketaan sillä tiellä.

Minua nimittäin hämmentää ja lähes järkyttää se median sekä opposition jahtivimma, jota sen on pyrkinyt viime viikon aikana harjoittamaan perussuomalaisia vastaan.

Viimeistään nyt on tullut selväksi, että me elämme suuren yleisön viestinnässä asiantuntijoiden kaksois- ja kolmoismerkitysten aikaa, joista syntyvät uutiskohut ja niiden aiheuttamat somettamiset saavat hurrikaanin lailla loputonta viestintätilaa, aiheuttaen kirjoittajille valtavan määrän mielensä pahoittamista sekä hyvesignalointia ja moraaliposeerausta.

Kun joku päättää pahoittaa mielensä, liittämällä perussuomalaisiin sanat rasismi tai natsismi, paljon muuta ei tarvita. Lopusta pitää huolen somen kollektiivinen tarve ilmaista julkisesti, että en minä ainakaan tätä ole, vaan olen niin sanotusti sillä oikealla puolella. Sen jälkeen kaikki jo sitten ahtautuvatkin yhteen ja samaan moraalipoteroon paheksumaan sekä odottamaan mediapyörityksen kiihtymistä. Ja toimittajat hykertelevät käsiään.

Jotkut, kuten minä kuitenkin ihmettelevät, mihin hävisi heti hallitusohjelman julkistamisen jälkeen sivistyneen, keskimäärin aika korkeasti koulutetun journalistijoukon, poliitikkojen tai kansan media- ynnä muu lukutaito? Ikään kuin ihmiset eivät yhtäkkiä lainkaan ymmärrä, mihin kontekstiin ministeriin liitettyjä asioita tulisi tulkita tai mikä on asian kohteena olevan ihmisen paikka politiikassa ja yhteiskunnassa. Poliittinen ymmärrys kadotetaan ajojahdin tiimellyksessä, eikä jahtaajilla tai muuten mukaan tempautuneilla ole enää mitään kykyä nähdä metsää puilta. Se kertoo maalittamiseen liittyvästä isosta vauhtisokeudesta ja se jos jokin on vaarallista.

Esimerkiksi kansanedustaja Pirkka-Pekka Petelius oli 2019 otsikoissa vanhoista sketseistään, joissa saamelaiset ja romanit esitettiin tavalla, joka oli nykymittapuilla paheksuttava. Tämän jälkeen mediassa kerrottiin Peteliuksen esittämästä anteeksipyynnöstä. Toinen sketsisarjan näyttelijöistä sanoi asiaan liittyen, ettei hänen mieleensä ole tullut pyytää vanhoja sketsejä anteeksi mutta kertoo, ettei kuitenkaan tekisi niitä nyt. Ajat ovat muuttuneet. ”Minusta tuo kuulostaa ihan älyttömälle, mutta ehkä hänen asemansa kansanedustajana… pitää nyt nuoleskella, ehkä se on semmoista”, Kalliala kommentoi.

Nykyään meno on siis sitä, että kaikesta menneessä tehdystä voi niin poliitikko kuin taiteilija tai jopa teos – kirja tai elokuva – kohdata kritiikkiä ja joutua ajojahdin kohteeksi. Muistatte varmaan, kuinka muun muassa Pekka ja Pätkä -elokuvat koettiin sopimattomaksi nykyaikaan ja sen esittämistä televisioissa kritisoitiin rajusti.

Katsotaan tapahtunutta vielä hieman toisessa valossa. Meillä on muutaman vuoden takaa samanlainen tapaus mutta erilaisella lopputuloksella:

Kun 2019 SDP:n Al-Taee valittiin kansanedustajaksi, nousi kohu hänen juutalaisvastaisista kirjoituksistaan. Ylen mukaan tekstit olivat ”äärimmäisen halveksuvaa ja alatyylistä kieltä”. Hän myös solvasi somaleita ja heidän uskonnonharjoittamistaan yhdistäen heidät Isis-terroristeihin. Al-Taee kiisti aluksi kirjoitusten aitouden ja kutsui niitä mustamaalausyritykseksi. Hän sanoi tunnistavansa osan kirjoituksista omikseen, mutta ei muista kaikkia vanhempia päivityksiä omikseen. Yhdessä vaiheessa hän väitti kirjoituksia väärennöksiksi.

The Jerusalem Post -lehdessä Al-Taeeta pidettiin antisemitistinä ja ihmeteltiin, miten hän voi toimia missään sosiaalidemokraattisessa puolueessa. Lisäksi kansanedustaja Hussein Al-Taee ilmoitti vääriä tietoja koulutukseensa liittyen – väitti suorittaneensa kaksi yliopistotutkintoa Puolassa. SDP:n eduskuntaryhmä keskusteli Al-Taeen tilanteesta uudelleen 16. elokuuta ja ilmoitti antaneensa hänelle ohjeita kansanedustajana toimimiseen.

Tammikuussa 2021 valtionsyyttäjä Anu Mantila teki Al-Taeen asiasta syyttämättäjättämispäätöksen. Mantilan mukaan yksi tutkituista kirjoituksista täytti todennäköisesti määritelmän kiihottamisesta kansanryhmää vastaan, mutta rankaiseminen tästä olisi ollut kohtuutonta suhteessa Al-Taeen omaan toimintaan …

Summa summarum, kaava on melko lailla sama kuin tällä viikolla mutta lopputulos eri. Kun ajojahti alkaa ensin esitetään asioita kyseenalaiseksi kuvatuilla tavoilla, johon syötetään sen jälkeen lisää asioita ja ns. asiantuntijoiden lausuntoja siitä, että kohteena olevalla koetaan olevan arveluttavia ajatuksia esimerkiksi sen takia, että hänellä on jokin tietty printti solmiossa tai, että hänellä on ollut jokin tietty arpomalla saatu äänestysnumero.

Samaan syssyyn aletaan puhumaan eri ”asiantuntijoiden” suulla asioiden kaksois- ja kolmoismerkityksistä. Lisää vettä myllyyn saadaan, kun uutisointiin lisätään, asioiden ehkä ”näyttävän siltä” tai ”olevan sitä” tai ”vaikuttavan tältä”, ja sen jälkeen rovio onkin jo sytyttämistä vaille valmis ja kohun kohteena olevaa seuraa vääjäämättä julmettuun mediaryöpytykseen joutuminen, jossa ”uutisvellit- ja puurot” sekoittuvat hienosti keskenään. Tämän jälkeen toimittajat voivatkin tehdä uusia nostoja aiheesta, jossa kerrataan, että ”miten tämä jahtisoppa oikein synnytettiinkään”, jotta he itse ja lukijat edes jotenkin pysyisivät ”juonesta” kärryillä.

Mutta entä onko tällainen jahtiuutisointi sekä oppositioräksytys medialta tai oppositiolta sitten huono asia? Oma vastaukseni on, että on se silloin, kun se tarkoittaa näin voimakasta tarkoitushakuista maalittamista ja väittämien, spekulointien sekä kyseenalaistamisen ollessa yhdessä näinkin suunnitelmalliselta vaikuttavaa. Tavoitehan tässä kaikessa kohuttamisessa oli mitä todennäköisimmin saada Junnila eroamaan, siinä lopulta onnistuen. Case done and closed.

Tätä viikkoa hahmottaessa en ole edes varma siitä ymmärrämmekö, kuinka rajusta poliittisesta vastavaikuttamisen toiminnasta tässä loppujen lopuksi on kyse? Me puhumme vaalien aikaan yleisesti vaalirauhasta ja todellakin soisin, että jatkossa mietittäisiin myös sitä, että hallitukselle suotaisiin sen neuvottelujen sekä aloitukseen vastaavanlainen hallitusrauha. Se, että ”vallan vahtikoirat” ja vaalien häviäjät eivät pysty hyväksymään poliittisen vallan vaihtumista ja tekevät tämän tyyppisiä jahtihyökkäyksiä kaataakseen hallituksen keinolla millä hyvänsä, ei todellakaan edesauta Suomen ja suomalaisten asioiden hoitamista.

Yleensä kun ihminen selvittää asiansa, pahoittelee sekä kertoo muuttuneista toimintatavoistaan, se tarkoittaa toisen mahdollisuuden antamista. Olemme nähneet tämän aikaisemmin tapahtuvan monien poliitikkojen kohdalla. On surullista kuitenkin todeta, että tällä viikolla sitä ei ollut nähtävissä ja siitä voi jokainen itse päättää, minkä johtopäätöksen tästä voi vetää?

Päätän kirjoituksen lainaukseen Iltasanomien tämän päiväisestä jutusta, jossa he (tottakai) kävivät haastattelemassa naantalilaisia siitä, mitä mieltä Junnilan kotikaupungissa ollaan ex-ministeristä.

Jutun lopussa asiaa kommentoi Perussuomalaisten kaupunginvaltuutettu David Mbing, jonka Junnila sai aikoinaan lähtemään mukaan politiikkaan.

Kultarannan kioskin yrittäjä David Mbing sanoo, että Junnila on älykäs ja mukava herrasmies. Mbingin mielestä Junnilan aiemmat lausunnot eivät tee hänestä pahaa ihmistä.

– Ei näihin tapahtumiin osallistuminen tee hänestä rasistia. En voisi olla hänen kanssaan tekemisissä, jos hän olisi rasisti.

Mbing ei näe ongelmaa Junnilan toiminnassa. Hän harmittelee sitä, että kohuun on kulunut paljon hallituksen voimavaroja.

– Hallituksella olisi myös parempaa tekemistä, David Mbing toteaa.

Kiitos David, olen kanssasi samaa mieltä.