"Älä anna väärää todistusta työkaveristasi – tai ..."
”Älä anna väärää todistusta työkaveristasi – tai kenestäkään muustakaan”
Muutama painava sananen muistutukseksi ja mietittäväksi kesän alkuun:
Jokainen meistä tietää, miltä tuntuu, kun törmää itsestä tai tuttavasta liikkuvaan väärään tai liioiteltuun huhuun.
Meistä jokainen myös tietää, miten ”väärinymmärrys”, tulkinta tai tahaton letkautus voi hetkessä muuttua vahingolliseksi, kaikkialle leviäväksi juoruksi, joka tahraa maineet ja särkee luottamuksen sekä tuhoaa ihmissuhteita – pysyvästi ja pitkään.
Mielestäni kuitenkin tätäkin pahempaa on, jos vääriä väitteitä luodaan ja lähetetään tarkoituksella liikkeelle – ehkä hetken kiukun tai epäoikeudenmukaisuuden tunteen ajamana, tietoisesti tai tiedostamatta – tai kun, haluamme näyttää toisen huonommassa valossa, jotta oma roolimme tuntuisi tärkeämmältä, osaavammalta tai moitteettomalta, tällöin sorrutaan käyttämään ”valkoista valhetta”.
Valkoiseen valheeseen verhottu, ”oman edun tavoittelu” voi ilmetä pieninä sivulauseina, letkautuksina, valikoivana kertomisena, sävyeroina tai jopa suorana vääristelynä. Lähtökohtaisesti kuitenkin siten, että puhutaan toisesta tavalla, joka luo epäluuloa – ei ehkä suoraan valehdellen, mutta epärehellisesti kuitenkin.
Näissä tilanteissa – viisaankin ihmisen – suurinta viisautta olisi tunnistaa omat motiivinsa:
Miksi haluan kertoa tämän ja auttaako se itseäni – tai ylipäätään ketään?
Samalla kannattaisi myös miettiä hetki mahdollisia seurauksia:
Entäpä jos itse olisin se, josta puhutaan tai mitä tapahtuu jos kohteena oleva henkilö saa tietää asiasta?
Olen oppinut, että totuuden puhuminen alkaa siitä, kun paljastamme miten itse puhumme toisista silloin, kun he eivät ole paikalla. Se nimittäin kertoo henkilöstä itsestään enemmän, kuin vääristelyn kohteena olevasta.
Tässä iässä olen myös oppinut sen, että vääristelevä toiminta ei ole vain epäreilua, vaan sillä jos jollakin, pystyy myös murentamaan niin ihmissuhteet, kuin myös työyhteisön ja perheen luottamuksen sekä ilmapiirin. Itseen se jättää pysyvän jäljen, vaikka ”syytetty” ei koskaan saisi tietää, mitä on hänestä kerrottu.
On vanha sanonta, ettei selän takana saisi puhua ihmisitä pahaa mutta silti sitä harrastetaan.
Sen vuoksi lienee varmaankin aivan turhaa heittää ilmoille toivetta, että jokaisen väärinpuhujan soisi kääntävän asian toisinpäin ja ryhtyvän suojelemaan kaikkien mainetta, kuten toivoisi oman maineensa tulevan suojelluksi?
Kahvipöytäkeskusteluihin, joissa kollega asetetaan huonoon valoon, on helppo lähteä mukaan. Helppoa on myös kirjoittaa pikaviesti, jossa naapuri tai sukulainen esitetään kielteisessä valossa – vaikkei koko totuus edes olisi tiedossa. Kannattaa kuitenkin muistaa, että sillä hetken pienellä mielihyvällä voi olla pitkä varjo. Pienen pienikin lause, voi jäädä elämään ja vaikuttaa siihen, miten joku muu suhtautuu niin asian esittäjään, kuin häneen, joka ei ole edes paikalla puolustautumassa.
Eli kun puhut toisesta henkilöstä epätosia, niin kysy itseltäsi:
Puhuisinko näin, jos hän olisi tässä paikalla tai haluaisinko, että minusta puhutaan samalla tavalla?
Tosiasia on nimittäin, että työkaverin, puolison, lapsen tai vaikkapa tuttavan maine ei ole halpa asia. Se on osa ihmisen arvokkuutta. Perusluottamus siihen, että kanssasi yhdessä toimivat katsovat hyväntahtoisesti elämää ja ihmisiä ympärillään, on perustavanlaatuinen osa turvallisuutta – niin työyhteisössä, kodissa tai vaikkapa somessa.
Se, että eläisimme elämäämme suojellen toinen toistemme mainetta, mahdollistaisi sellaisen yhteistön rakentamisen, jossa on tilaa erehtyä, kasvaa ja olla oma itsensä. Meistä jokainen tekee virheitä mutta meistä jokainen ansaitsee myös mahdollisuuden korjata virheensä, kantaa vastuunsa ja kehittyä sekä tulla kohdelluksi oikeudenmukaisesti. Myös väärinpuhuja.
Muistetaan siis aina, että väärän tiedon, panettelun tai tahallisen väärintulkinnan levittäminen ei ole vain epäoikeudenmukaista – se voi myös rikkoa luottamuksen – ja niin lopullisesti – ettei sitä pysty enää rakentamaan takaisin.
Elämä on opettanut, että hyvin usein viisainta, mitä toisesta voi sanoa, on olla sanomatta ei mitään. Ja toisinaan arvokkainta, mitä voi sanoa, on sanoa puolustava sana toisen puolesta.
Älä siis anna väärää todistusta työkaveristasi. Älä myöskään puolisostasi, lapsestasi, ystävästäsi tai kenestäkään, vaan puhu kuten toivoisit, että sinusta puhutaan.
Hyvää kesää!
Tekstin aiheet: