18.1.2015

Aamulehden pääkirjoituksessa tänään: ”Kokoomus nostaa tärkeimmiksi tavoitteikseen työllisyyden, julkisen talouden tasapainottamisen ja rakenteelliset uudistukset”.

Kaksi ensimmäistä asiaa kuulostavat kyllä minun, perussuomalaisenkin mielestä kannatettavilta, mutta sitten tulee jälleen kerran tämä sanahirviö – rakenteelliset uudistukset. Nykyinen hallitus on tehnyt näitä rakenteellisia uudistuksia koko menneen neljä vuotta, mutta missä ovat tulokset? Työtunteja ja rahaa on saatu kulumaan, mutta mitä on saatu aikaan? Ennen kuin voi ehdottaa parannuksia, pitää tunnistaa oikeat syyt ongelmiin. Rakenteita tahdotaan uudistaa, jos nykyiset rakenteet ovat tehottomia tai muuten toimimattomia…. mutta millainen on syy-seuraus näissä asioissa? Ongelmaa ei kannata lähestyä vain yhdestä näkökulmasta eli ”suuri on kaunista”. Pieni voi myös olla kaunista, tehokasta ja toimivaa sekä lisäisin vielä joustavaa ja ketterää. Nykyinen suuruuden ihannointi, asiantuntijoiden sivuuttaminen ja kiire eivät ole ratkaisuja mihinkään asian, saati rakenteiden muuttamiseen. 

Kaikessa kehittämisessä ensimmäinen ja erittäin tärkeä vaihe on pohjatutkimus, täytyy kaivaa esiin faktatiedot ja ne syyt, jotka ovat aiheuttaneet ongelmat. Täytyy kuunnella meitä asiakkaita ja käyttäjiä, koska meillä on kokemukset ja tahtotilat, me olemme maksajia eli siis kaikkien palveluiden työantajia. Monipuolinen alan asiantuntijoiden käyttö on pakollista, sillä heillä on paljon tietoa, taitoa ja tuntemusta. Seuraavat vaiheet ovat analysoinnit, suunnittelu, testaus, suunnittelu, testaus ja lopulta toteutus, toteutuksen seuranta ja jatkuva parannus. Taloudesta, rahan tehokkaasta käyttöstä ja muutoksilla aikaansaatavista säästöistä on oltava tarkat laskelmat ja ennusteet perusteinaan. Mutu-tuntuma ei riitä ammattimaisessa kehittämisessä ja asettaa suuria riskejä onnistumiselle.

Erinomaisia tuloksia saadaan, kun käytetään asiantuntijoita, osaavia kehittäjiä ja kuunnellaan ASIAKASTA! Rakenteita uudistaessa tulee mennä asiakas edellä, pyrkiä toimintojen tehokkaaseen ja joustavaan kulkuun, kustannustehokkuuteen ja osaavan työvoiman käyttöön. Uudistettuja rakenteita tukevat myös oikeanlainen koulutus, yrittäjyys, työllistäminen, hyvien työolosuhteiden ja reilun palkkauksen säännöt. Julkisen talouden tasapaino ei voi olla oma yksittäinen tavoittensa, vaan se on osa kokonaisuuden ketjua eli rakennetta, jonka lopputuloksena saamme hyviä ja toimivia ratkaisuja aikaan, kuten työllisyyden ja hyvinvoinnin lisääntyminen. 

Järkeistämisen ei tarvitse merkitä leikkauksia ja vähennyksiä, vaan sananmukaisesti toimintojen järkeistämistä, joka saadaan aikaan myös pienten, toimivien yksiköiden ja toimintamallien avulla. Näitä toimivia ratkaisuja on käytössä useilla paikkakunnilla Suomessa, joten ensin tulee tutustua niihin ennen kuin lähdetään keksimään pyörää uudestaan. On tietysti myös poikkeuksia, esimerkiksi erikoissairaanhoito, jotka kannattaa tarjota suuremmissa yksiköissä, mutta suuruus ei saa haitata asiakastyytyväisyyttä eikä palveluiden saatavuutta.

Lopuksi voin siis vain todeta, että kannatan ensisijaisesti eduskunnan ja hallituksen sekä virkamiehistön rakenteiden ja toimintamallien kuntoon saattamista. Ehkä sen jälkeen voidaan onnistua myös kansakunnan rakenteiden uudistamisessa.