Presidentinvaalien ensimmäinen kierros päättyi siihen, ettei Jussin äänet riittäneet jatkoon.

Jäljelle jäi vain kaksi pahinta ehdokasta. Jos heitä vastassa olisi ollut Rehn, Aaltola tai jopa Urpilainen, olisin äänestänyt vastapuolta. Nyt ei vain pysty.

Aleksander Stubb on tuuliviiri, joka epäonnistui pahasti pääministerinä, ja pakeni hillotolpalle eurooppaan. Miksi oletetaan, että hän pärjäisi paremmin presidenttinä?

Stubbin meriitteihin kuuluu niin venäjän kaasuputkien ajaminen, venäläisen ydinvoiman vastustajien leimaaminen russofobisiksi, viisumivapauden ajaminen venäläisille, Krim oli hänen mielestään ”menetetty tapaus”.

Stubb aukoi diplomaattisesti naamaa USA silloiselle ja mahdollisesti tulevalle presidentille Ruotsin tilanteesta, poseeraten Venäjän ulkoministeri Lavrovin kanssa, jota kutsui ystäväksi vielä vuonna 2022. Kun Ukrainan sodan nykyinen vaihde alkoi vaihdeltiin tekstiviestejä.

Ei ihme, että mies vastusti liittymistä NATO vielä silloin kun Sanna Marin ja Sauli Niinistö kirjoittelivat sinne pääsyhakemuksia Sannukan bilehame hulmuten.

Kiinanpuheista nousi kansainvälinen kohu, siitä kuinka Stubb haluaa kansallisvaltioiden kuten Suomen loppuvan, ei.

Stubb on siis ollut aina historian väärällä puolella. Hänen suurin ongelma tuntuu olevan ennustamattomuus. Hän on tuuliviirimäisen arvaamaton, isänmaallinen kun sillä saa ääniä, mutta elitistinen asenne, jossa kansa ja kansan etu on uhrattavissa oman ja jonkun ylikansallisen asian, kuten EUn etujen edessä, tulee esille, kun vähän raaputtaa pintaa.

Silti hän sai eniten ääniä vaaleissa, mikä kertoo kuinka iso osa kansastamme on helposti vedätettävissä. Lähes 2 miljoonan mainosbudjetilla luotiin mielikuva menestyjästä, jonka pepsodenthymy ja rauhallinen puhetapa vetoaa eläkeläisiin ja kokoomuksen vaalikarjaan, kravattiköyhälistöön.

Kravattiköyhälistö on väkeä, joka itse pysyy juuri ja juuri toimeentulorajan yläpuolella, mutta hypettää menestystä ja menestyjiä. He haluavat samanlaisen hienon puvun ja kellon kuin Stubb ja loistaa eliitissä, kuuluisuuden valokeilassa, kun itse ostavat pakon edestä salaa saman päivän -50% hernaria, koska kulutuslainojen korot.

Stubb on siis politiikan lomaosakekauppias, joka muuttaa mieltää ja puhuu kuten myyntitiimi kulisseissa neuvoo. Stubilla oli ylimielisen maine, joten hän alkoi hymyillä ja puhua hassuhauskasti mukavia kanssakilpailijoille, hänestä tuli kansanmies koska hiihti toimittajan kanssa, kehuen meitä persuja, koska haluaa meidän äänet.

Pekka Haavisto muistetaan ISIS myönteisyydestä, joka johti lainvastaiseen toimintaan. Haaviston taisi pelastaa ministerin tavallista korkeampi syytekynnys. Haavistolle on myös ollut ehdottoman tärkeää ajaa alas armeijaa ja vastustaa ydinvoimaa.

60-vuotias ministeri tutustuu lukiolaiseen, joka on kuoron mukana laulamassa eduskunnassa. Pekka Haavisto käy tervehtimässä nuorta miestä kun tämä on armeijassa, ja joka pääsee Pekan avustajaksi, on mukana matkoilla, viihtyvät Pekan asunnossa myös vapaapäivinä ja heitä yhdistää purjehdus.

Heistä kertoo alkuun vain seiska, myöhemmin toki myös iltalehti, mutta suurin osa mediasta on hiljaa. Miten olisi käynyt, mikäli Haaviston tilalle olisi ollut miesheteroministeri?

Se, mistä kaipaisin enemmän tietoa, ovat Haaviston matkat Venäjälle ”keittiön kautta” 1980-luvulla, eli silloin kun vanha neukkula oli voimissaan ja KGB salakuunteli ja kuvasi vierailijoita. Haavisto oli jo tuohon aikaan nouseva poliitikko, joten olisi ihme, jollei hänen itsensä mainostamia keittiöpöytäkeskusteluja ja yöpymisiä eri kodeissa olisi huomioitu mitenkään.

Ei voi väittää, että Venäjällä olisi Haavistosta jotain arkaluonteista materiaalia, vaikka KGB olisi käyttänyt houkutuslintuja, sillä Haavisto saattoi hyvinkin vaistota vaaran ja pitää housut jalassa.

Haaviston suhde venäjään on kuitenkin aika outo. Tästä linkistä pääsee Verkkouutisten artikkeliin, jossa muistellaan, kuinka Haavisto toivoi Eu ja Venäjän suhteiden parantuvan, puolusti Venäjän paikkaa Euroopan neuvostossa, painosti jatkamaan venäjää suosivaa viisumikäytäntöä, halusi armahtaa KGB vakoojan, arvosteli Venäjän uhasta puhunutta puolustusministeriä ”megafonidiplomatiasta”.

Miksi Pekka Haaviston pimeästä puolesta on julkisuudessa sitten vaiettu?

YLE ei kiinnostu, koska Haavisto ei ole persu ja maan suurimman mediatalon, Sanoman, omistajiin kuuluvan suvun jäsen tuki hänen kampanjaa. Tarvitseeko kysellä enempää?

Ajankohtainen kysymys kuuluu, että jos rajan yli on tulossa 10 000 turvapaikanhakijaa lausumaan asyl, mitä ehdokas tekisi presidenttinä? Vastaus on, että ei voi tietää. Me oletamme presidentin toimivan ennustettavasti ja järkevästi, tässä meillä on kuitenkin kaksi ehdokasta, joiden historian perusteella kumpikin voi tehdä ihan mitä tahansa.

Lähitulevaisuus on hyvin myrskyinen. Tuleva presidentti joutuu samaan pöytään voimakastahtoisten politiikkojen ja diktaattoreiden kanssa ja hänen pitäisi pystyä olemaan paineessa rauhallisina, ja ajaa kansan etua. Painostusta täytyy sietää ja vedätyksiin ei saa mennä. Jussi Halla-ahosta olisi ollut siihen, mutta onko Haavistosta tai Stubbista?

En halua kumpaakaan ehdokasta presidentiksi. Omatunto ei salli heidän äänestämistä, enkä halua nyt ja tulevaisuudessa perustella itselleni ja muille, miksi menin antamaan äänen, ja siten tukeni ja hyväksyntäni jommallekummalle.

Siitä lähtien kun täytin 18, olen äänestänyt joka vaaleissa. Tämä on ensimmäinen kerta, kun jätän äänestämisen väliin.