Kun aikoinaan lähdin ensimmäistä kertaa ehdolle SRK vaaleihin, tärkein syy oli laupeudenhoito, köyhyyden ja myös yksinäisyyden torjunta. Halusin vaikuttaa, että pölyttynyt instituutio, kirkko, palaisi juurilleen. Sellaiseksi, joka kulkee ihmisten rinnalla.

Äänet eivät riittäneet diakonianeuvostoon, mihin halusin.

Ne ovat sydämen asia myös nyt. Näyttöä on; Olen kokouksissa vastustanut kirkon kuoron Italianmatkan rahoitusta, huippukalliita työsuhdekännyköitä ja luottamushenkilöiden kalliita jouluaterioita Vaasan eliittiravintoloissa, koska niihin kuluvalla rahalla on parempaakin käyttöä.

Mutta, koska itse vaalien tärkein kysymys äänestäjien kesken tuntuu olevan sateenkaarimessut, niin käytetään kuitenkin tämä tila niistä puhumiseen.

Kansankirkossa pitää olla tilaa kaikille. Samoin kirkko kuulu olla avoin kaikille ryhmille. Keskusteluissa SRK jäsenten kanssa olen huomannut, ettei itse sateenkaarimessu haittaa moniakaan, vaan kirkon ja alttarin koristelu erilaisin kirkkoon kuulumattomien symbolein. Se tuo tunteen, että pääasia on seksuaalinen identiteetti, ei Jumalanpalvelus. 

Portinvartija ja rajojen vetäminen

En vastusta itse ihmisiä tai toimintaa (olen jopa toiminut järjestyksenvalvojana kyseisissä tilaisuuksissa), mutta vastustan instituutioiden perustehtävän tai symbolien ”sotkemista”. 

Tämä, sääntöjen tasapuolisuus, on linjassa maailmankatsomukseni ja poliittiset linjani kanssa. Esimerkiksi, kun varavaltuutettuna ehdotin budjettikokouksessa, että maahanmuuttajille maksettava uimakoulu poistetaan, syy siihen oli se, ettei uimakoulu ole ilmainen myöskään suomalaislapsille.

Minua ei haittaa, että ulkopuolelta minut saatetaan nähdä ideologisena jääränä, vaikka todellisuudessa ajatteluni pohjaa pikemminkin struktuurin suojelemiseen. 

Toistan vielä, minulle kyse on siitä, että sääntöjen ja raamien on oltava samat kaikille, ja että paikoilla (kuten kirkkoalttarilla) on oma, muuttumaton tarkoituksensa. Olen siis eräänlaisen perinteiden ja rakenteiden ”portinvartija”.

Tapaus Peltola

Erinäisistä syistä harkitsin pitkään ehdolle lähtemistä: loppusysäyksen antoi kirkkoherran, tämän artikkelin mukaan, oppikirjamainen cancelointi,linkki, joka paljastaa raadollisesti mafiamaisen toiminnan julmat kasvot. Kaava on tuttu; kun puututaan sateenkaaritoimintaan, paikallinen Seta ärähtää, alkaa vastahyökkäys, valituskierros, anonyymi kirje, tärkeät asiapaperit salataan julkisuudelta, uhri on täysin yksin ja ympärillä pyörii jatkuva mediasirkus, johon uhri ei voi vastata, koska tärkeimmät dokumentit on salattu. 

Lopuksi uhri poistuu näyttämöltä. 

Seuraavankin kirkkoherran valitsee neuvosto, joten nämä ovat erittäin tärkeät vaalit.
Vaikka pääasiana minulla on edelleen kirkon sosiaalinen puoli, olen valmis toimimaan sen puolesta, että jumalanpalvelukset ja messut pysyvät sellaisena ja että jokaisella olisi oikeus pitää mielipiteensä myös kirkollisessa virassa.

Minun numerot ovat kirkkovaltuustoon 9 ja seurakuntaneuvostoon 118.