Suomi on perinteisesti ollut korkean alkoholi-verotuksen maa. Alkoholista on haluttu tehdä keinotekoisen kallista, jotta kansa joisi vähemmän, ja alkoholin terveyshaitat olisivat pienempiä tilastollisesti yhteiskunnassa. Alkoholin korkeaa verotusta perustellaan kansanterveydellä.

Tämä konsepti vuotaa kuin seula pk-seudulla, josta pääsee helposti laivalla Tallinnaan hakemaan viinaa tai olutta paljon halvemmilla hinnoilla. (Nyt korona-epidemian aikaan Tallinnan turismi on tosin ollut vähän katkolla, mutta se tilanne päättynee melko pian.) Kun tuota konseptia kuitenkin perustellaan kansanterveydellä, vaikka hintakartelli vuotaakin Tallinnan markkinoille pk-seudulla, kirjoitan nyt aiheesta jotain tämän väitetyn kansanterveydellisen näkökulman kannalta.

Sain inspiraation tähän kirjoitukseen, kun kauppareissulla kävelin kadulla alkoholisoituneiden puistokemistien ohi, jotka istuivat siinä iltapäivää Rainbow-oluet kädessä. Se on luultavasti halvin olutmerkki Suomessa tällä hetkellä. 0.33 l tölkki maksaa alle euron, pantteineen. Alkoholia on tosin vain 4.3 %, eli sen verran apinaa koijataan tässä. Edullinen hinta perustuu osittain tuohon normaalia matalampaan alkoholi-prosenttiin. Yleensä oluiden vahvuus on jossain 4.8 % – 5.0 % tuntumassa.

Kävin ostamassa kaupasta laadukkaita käsityöläis-oluita, joiden hinta on kolminkertainen verrattuna tuohon halvimpaan olueen, joka näytti olevan suosituin merkki kadulla laitapuolen kulkijoiden keskuudessa. Marketin halvimpiin oluisiin minä en koske pitkällä tikullakaan, koska maun perusteella on vaikea päätellä, minkä eläimen ureasta ne on uutettu.

Marketin halpis-olut nakertaa kansanterveydellistä hyötyä, koska se on halpaa. Ja kansanterveydellisen hyödyn ideana nimenomaan oli, että alkoholi ei saisi olla halpaa. Tämä konsepti vuotaa nyt muuallekin kuin Tallinnaan. Se vuotaa suurten kauppaketjujen halpis-oluiden myyntitilastoihin.

Jos ideana oli, että kansanterveydellisistä syistä alkoholi ei saisi olla halpaa, siinä tapauksessa alkoholille pitäisi määrätä minimi hinta, jota halvemmalla sitä ei saa myydä. Vaikkapa yksi euro litralta jokaista vahvuusprosenttia kohti. Tavallisen 4.8 % vahvuisen oluen pitäisi siinä tapauksessa maksaa vähintään 4.80 EUR litralta, tai 2.40 EUR puolen litran tölkki, tai 1.60 EUR 0.33 l tölkki. (Tämän päälle vielä pullon tai tölkin pantti 0.10 – 0.15 EUR, joka ei kuitenkaan ole kustannus asiakkaalle, jos pullot tai tölkit palautetaan myöhemmin kierrätykseen.)

Puistokemistien suosiossa oleva 4.3 % vahvuinen Rainbow-olut pitäisi siinä tapauksessa hinnoitella vähintään 4.30 euroon litralta, mikä tekee 0.33 l tölkille hinnaksi 1.42 EUR, plus tölkin pantti 0.15 EUR, yhteensä 1.57 EUR. Nykyään sitä myydään pantteineen noin 0.99 EUR hintaan. Tässä tulisi yli 50 % lisää hintaa alkoholistien suosimille halpis-merkeille, mutta ei lainkaan lisää hintaa kohtuukäyttäjien suosimille laadukkaammille oluille.

Näin tämä asia pitäisi hoitaa — jos uskomme, että hinnoittelun avulla voidaan ehkäistä alkoholin tilastollisia haittoja yhteiskunnassa. Kohdistetaan hintapaine suurkuluttajien suosimiin halpis-merkkeihin, ei kohtuukäyttäjien suosimiin arvokkaampiin juomiin. THL:n laatimien tilastojen mukaan alkoholin hinnalla on kansanterveydellistä vaikutusta, vaikka se ei olekaan mikään kaikki ongelmat ratkaiseva viisasten kivi. Ja vaikka Tallinna onkin tuossa lyhyen laivamatkan päässä Helsingistä.