Onko kulttuurihistoria tarpeen? Sain osallistua historioitsija Teemu Keskisarjan luentoon, jonka aiheena oli porvoolainen Staffan (Tapani) Löfving ja 1700-luvun tuntemattomat sotilaat. Porvoossa hänet varmaankin tunnetaan paremmin nimeltä sissipäällikkö Tapani Löfving ja Staffan nimi on tulkittu kirkonkirjoista, koska siihen aikaan oli tapana vaihtaa kirjoitettaessa suomenkieliset nimet ruotsinkielisiksi.
Luento alkoi Tapanin elämänkerrasta, että miten hän yleni omalla rohkeudellaan, ahkeruudellaan ja huolellisuudella kuuluisaksi Venäjää vastaan sissipäällikkönä Ruotsin ja Suomen yhteisessä armeijassa. Olihan hän siviilissäkin kauppahuoneen kirjanpitäjänä ja monikielitaitoinen, josta on ollut varmaankin apua hänen sotilasurallaan ja sotaretkien kirjoittamisesta päiväkirjaan. Tapania saamme kiittää siitä, että hän piti päiväkirjaa tapahtumista. Tuolta ajalta, kun ei ole paljon kirjoitelmia saatavissa ja se on ollut suuri haaste tutkijoille, että historian saisi tulkittua oikein kirjoihin. Sotaretkillä hänen taitonsa johtajana korostui, kun silloin ei ollut karttoja esim. teistä käytettävissä. Silti hän pystyi erilaisia maastoja hyväksikäyttäen tekemään onnistuneita iskuja vihollisen selustaan ja huoltoon. Toisen historioitsijan kirjoittamana kuvailtiin Tapanin rohkeutta seuraavasti. Osasipa hän jopa soluttautumisen vihollisen leiriin niin hyvin, että kävi aamiaiselle venäläisen suurruhtinaan keittiöön muina miehinä ja samalla hän urkki keittiömestarilta vihollisjoukkojen liikkeistä. Syötyään hän vain kylmän viileästi poistui paikalta omille teilleen. Hänet oli kyllä onnistuttu aikaisemmilla reissuilla vangitsemaan, mutta niistäkin hän oli paennut. Luvattiinpa jopa hänen vangitsemisestaan palkkio, kun hänen sankarilliset tekonsa alkoi kantautua pohjolassa.
Meidän on nyt tärkeää vaalia Suomen kulttuurihistoriaa, koska sieltä tulee osa meidän identiteettiämme esim. kun jääkiekkojoukkue pukee suomileijona paidan päälle ja pelaa Ruotsia tai Venäjää vastaan, näissä peleissä tulee aina olemaan enemmän latausta Suomen kannustamiseen katsomossa ja tv:n ääressä. Se mistä tämä voi johtua, voi se liittyä taas meidän historiaamme. Joskus, kun olemme kuuluneet Ruotsin tai Venäjän vallan alle ja haluamme voittaa vielä enemmän heidät tästä syystä.
Mitä näistä Tapanin kirjotuksista voisi oppia ja tuoda niitä hyviä ominaisuuksia meidän politiikkojen päätöksien tekoon? Sankaritekoja tai hullun rohkeita tekoja ei pidä tehdä vaan teemme sen mitä äänestäjillemme olemme luvanneet. Siihen päästääkseen tarvitaan rohkeutta pitää mielessä ne lupaukset, kun tehdään vaikeita päätöksiä ja ahkeruutta tarvitaan, että päästään tavoitteisiin sekä huolellisuutta päätöksien valmisteluissa.
En ole kriitikko vaan ihan tavallinen kuulija ja suosittelen kaikille osallistumaan historioitsijoiden luennoille, koska sieltä voi saada hyviäkin elämänohjeita sekä tietoa kansamme eri vaiheista. Tieto lisää myös oppimista.