Kävin eilen asuntonäytössä silkkaa uteliaisuuttani, kun sellainen sattui matkan varrelle ollessani jakamassa PS-vaalimatskua. Kyseessä oli pieni kaksio täällä Espoon Suurpellossa, jossa rakennetaan sellaista tahtia, että helposti hirvittää – ja maahanmuuttajille tietenkin, koska kaikki Espoon väestönkasvu tulee nykyään vieraskielisestä väestöstä. Alueella seikkaillessa onkin tullut valitettavasti havainnoitua, kuinka monissa kokonaisissa taloissa suomalaisia sukunimiä on hyvin harvakseltaan ja selvästi alle puolet asukkaista.

Asuntonäytön asunto oli hirveä, pieni koppi, mutta en analysoi sitä enempää, koska jollakin lukijalla saattaa olla omassa kodissaan samoja ominaisuuksia. Välittäjä aloitti yllättäen markkinoimaan asunnon sijaan ensisijassa parkkipaikkaa talon alla olevassa, maanalaisessa asukasparkissa. Vihervasemmistolaisen julkisen liikenteen suosimispolitiikan vuoksi parkkipaikoista on tällä suht uudella asuinalueella huutava pula, eikä kaikille huoneistoille ole rakennettu parkkipaikkoja. Tämän asunnon omistaja olisi kuitenkin onnekas, koska hänelle kuuluisi etusija paikan lunastamiseen. Asuntoon ei siis kuulu parkkipaikkaa, vaan sen saisi ostaa erikseen hintaan 12 000 €.

Niinpä, jos ei itse haluaisi parkkipaikkaa käyttää, se kannattaisi kuitenkin ostaa ja myydä eteenpäin jollekin asukkaalle hyvällä voitolla. Eräs parkkipaikan lunastanut naapuri oli aikeissa kuulemma jopa huutokaupata oman parkkiruutunsa ja katsoa, paljonko saisi rutistettua siitä hintaa.

Kuulostaa kyllä todella ikävältä stressata ihmisiä vanhastaan perusasioihin kuuluvalla oikeudella asuntokohtaiseen parkkiruutuun. Ihmisillä käy ainakin toivottavasti vieraita – jotka ainakin tarvitsevat parkkitilaa – jos ei itse omistakaan autoa. Ja todella ikävä, jos vieraita ei vaikka siksi niin helposti saakaan, kun parkkitilaa ei ole riittävästi!

Tästä asiasta päästiin keskustelussa eteenpäin sijoitusasuntomarkkinoihin. Paljonhan on uutisoitu viime aikoina siitä, kuinka vuokra-asunnoista onkin nykyään jo ylitarjontaa, vaikka pitkään puhuttiin asuntopulasta ja korkeista vuokrista. Asuntosijoitusbuumi ja vuokra-asuntojen rakentamistahti ovat muuttaneet vuokranantajan markkinat vuokralaisen markkinoiksi.

Asunnonvälittäjän Helsingissä toimivan kollegan mukaan Helsingissä oli kesällä koronan seurauksena jo yli 3 000 vuokra-asuntoa vailla vuokralaista. Niinpä asuntosijoittajat eivät enää etsikään kalliita sijoitusasuntoja Helsingin keskeisiltä alueilta.

Tuli vaan mieleen, että jos Helsingin keskustan asuntoja on vaikea saada vuokralle ja koronan jonkinasteinen esiintyvyys ja takaisinputkahtelu aina välillä vakiinnuttaa tilanteen tällaiseksi, niin eikö Helsingin keskustan vuokra-asuntoja aletakin pian miehittää Lähi-idästä ja Afrikasta tulleilla turvapaikan saaneilla vuokralaisilla, joiden vuokrien maksu on varmaa Kelan toimesta? Tämä yhdessä tietullien ja kävelykatujen laajennusten kanssa tulee kiihdyttämään keskustan alasajoa, josta syntyy itseään ruokkiva syöksykierre.

Helsingin väestöennustehan on kuulunut jo ennen koronan aiheuttamaa ylitarjontaa vuokra-asunnoissa seuraavasti: Vuonna 2035 Helsingin seudulla arviolta joka kolmas lapsi puhuu äidinkielenään jotain muuta kuin suomea. Eniten puhutaan Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan sekä Kauko-Aasian kieliä (Helsingin kaupunginkanslian tilastojulkaisu).

Toivon mieluummin olevani väärässä kuin iloitsevani nappiin menneestä ennusteestani.