Minulla on nyt pari terveyskeskuskäyntiä viime viikoilta – toinen poikani kanssa asioituna, jotka molemmat olivat varsin heikkoja esityksiä. Videovastaanottojen varaussysteemi ohjaa asiakkaan toisinaan väärään paikkaan. Live-käynnillä espoolaisella terveysasemalla taas hyvin heikosti suomea puhuva lääkäri antaa väärän diagnoosin, mutta onneksi määrää niin laajalla rintamalla lääkityksen, että osa siitä soveltuu vaivaan. Videovastaanottojen nettivarauksessa asiakkaalta tulisi jatkossa kysyä hänen terveysasemansa, kun näköjään aikoja ei voikaan vieläkään varata miltä tahansa terveysasemalta, jolla sattuu olemaan vapaata. Niin ei tulisi varattua vahingossa aikaa väärältä terveysasemalta, jossa asiakasta ei vastaanotetakaan. Surkeiden lääkäreiden ja hoitovirheiden ongelma on paljolti valtakunnallinen. Lääkikseen on kova pyrky, joten miksi palkataan mieluummin heikosti suomea osaavia, vähemmän luotettavista kulttuureista tulleita lääkäreitä kuin koulutetaan enemmän suomalaisia lääkäreitä? Entä voisiko lääkäripalveluita kehittää ja hoitovirheitä vähentää siten, että lääkäreillä olisi viikoittain palaveri, joissa he kävisivät vaikeimpia diagnosoituja potilaita yhdessä lävitse, jolloin diagnooseja voitaisiin tarvittaessa korjata ja viesti tästä menisi potilaalle?

Katsotaan ensin, miten videovastaanotolla kävi. Varaan verkossa videovastaanottoajan mille tahansa terveysasemalle, jossa on vapaata samalle päivälle. Löytyy kaksi vapaata aikaa, joista toinen menee nenän alta, mutta ehdin saamaan viimeisen ajan ja se on Isosta Omenasta. Valmistaudun puolisen tuntia aikaisemmin ensimmäiseen videovastaanottooni, jotta laitteet varmasti pelaisivat. Lääkäri on viitisen minuuttia myöhässä, mutta ehdin jo hermoilla itseäni ruudulta tuijottaessani, että pelaavatkohan laitteet sittenkään. Huokaisen helpotuksesta, kun lääkäri saapuu. Sutimaisilla johannatukiaisripsillä varustettu lääkäri sanoo, että ”Sä oot nyt täällä Mehiläisessä.” Hän odottaa reaktiotani, mutta olen sanaton. Kysyn, ”Siis mitä?” Jos Espoo tuottaakin ostopalveluna tämän Mehiläisellä käynnin, miksi täytyy korostaa, että olen Mehiläisessä? Virheeni oli kuulemma se, etten olisi saanut varata verkkoaikaa miltä tahansa Espoon terveysasemalta, vaan omaltani, vaikka asuinpaikkaani ei missään kysytty, enkä huomannut tuollaisia ohjeita aikaa varatessani. Ongelmaani ei voitu käsitellä, koska olin väärässä paikassa. Näin tuli tuhlattua kummallisesti yksi lääkäriaika.

Seuraava terveysaseman toimivuustesti tosielämän tilanteessa tuli vastaan parin viikon päästä. Menimme poikani kanssa terveyskeskukseen hakemaan apua pojan päänahan iho-oireisiin. Törmäsin jälleen nuoreen lääkäriin johannatukiaisripsillä ja käväisi mielessä, oliko kyseessä sittenkin hoitaja. Lääkäri ei osannut sanoa mitään pojan tilanteeseen, mutta sanoi yrittävänsä tavoittaa ehkä paikalla olevaa ihotautilääkäriä. Huonosti suomea puhuva venäläislääkäri saatiin paikalle. Pengottuaan hetken poikani hiuspehkoa, hän kajautti ilmoille diagnoosin yhdellä sanalla. Olin itse löytänyt googlaamalla pojan oireita latinankielisen diagnoosin, mutta minulta unohtui lappu kotiin. Luottamukseni erikoislääkäreihin oli ilmeisen vahva, koska en kyseenalaistanut diagnoosia. En tosin tiennyt, että miltä lääkärin mainitsema, vaikkakin yleinen ihosairaus näytti. Saimme kolmea eri rohtoa antibiottikuureineen.

Kotona googletin lääkärin antamasta diagnoosista kuvia. Nehän eivät vastanneet lainkaan ulkonäöltään, eivätkä rakenteeltaan päänahan paukamia, joista poikani kärsii. Jo terveysasemalla tulkitsin lääkärin elekielestä, että hänellä oli painetta sanoa paikalle kutsuttuna asiantuntijana diagnoosi hänet paikalle kutsuneen lääkärin hymyillessä kiitollisena ja vaisuna tilanteen pelastaneelle lääkärille. Epävarmuutta oli kuitenkin havaittavissa itsevarman ja eloisan esityksen lomasta. Kun varmistuin kotona netin ääressä väärästä diagnoosista, peruutin jatkoajan huonosti suomea puhuvalle lääkärille ja varasin ajan toiselta lääkäriltä. Varmistin, että hän on suomalainen. Soukan terveysasemalla vastaan tuli perinteinen, vanhempi, heti luottamusta herättävä suomalainen naislääkäri. Hänen diagnoosinsa vastasi suurinpiirtein omaani. Poika ei saanut enää turhaa antibioottikuuria, eikä muita turhia lääkkeitä, vaan järkevältä tuntuvan voiteen täsmähoitona päänahan oireisiin.

Voi vain hämmästellä, kuinka ihotauteihin erikoistunut venäläislääkäri ei tunnistanut hyvin yleistä ihosairautta. Tältä pohjalta voi kuvitella, kuinka paljon vääriä diagnooseja tulee harvinaisemmissa sairauksissa. Vihervasemmisto ja kokoomus ovat kovin rähmällään ulkomaisen työvoiman Suomeen tuonnin kanssa. Suomalaisten koulutusta työvoiman puutteesta kärsiville aloille sen sijaan ei pidetä aktiivisesti esillä, vaikka tämä on tärkeintä. Lähelle ei nähdä, vaan ratkaisuja etsitään kauempaa. Tämä on häpeäksi Suomelle.

Kuntavaaliehdokas Espoosta, nro 29