Aluevaalien eräs keskeinen kysymys liittyy taas maahanmuuttoon. Hoitajapula. Kotikaupunkini Espoo hankkii jo hoitajia ulkomailta. Samalla lähihoitajien ammattiliiton Superin mukaan alalle löytyy paljon kotimaistakin kiinnostusta, jos vain työolot ja -joustot, työnkuva, johtaminen ja palkkaus saadaan kuntoon. Tästähän on jauhettu iät ja ajat, mutta miksei mitään ole ilmeisestikään tapahtunut?

Potentiaalia lisätä hoitajia omasta takaa on todella paljon, sillä Riikka Purrakin mainitsee Työmiehen tuumaustunnilla, että eräiden arvioiden mukaan hoitoalalta on lähtenyt Suomessa jopa kymmeniä tuhansia muualle ja ilmeisesti juuri noiden korjausta odottavien ongelmien takia. Hirveästi ollaan siis jo menetetty aikaansaamattomuudella!

Kun mietitään lisäksi, kuinka meillä on romahtanut sadoilla tuhansilla sellaisten työtehtävien määrät, jotka ovat enemmän toiminnallisia kuin ajatustyötä, on selvää, että kotimaista kysyntää toiminnalliseen lähihoitajan työhön pitäisi löytyä, jos kaikki olisi alalla reilassa. Verkkainen vanhusten syöttäminen ei välttämättä houkuttele niitä heikosti koulussa pärjääviä poikia, mutta ehkä lähihoitajille voitaisiin räätälöidä erilaisia työnkuvia kiinnostuksen mukaan. Kärsivällisempi voisi keskittyä enemmän vanhusten syöttämiseen ja lihasten treenaamisesta tykkäävä enemmän vanhusten nosteluun ja työntelyyn, ulkoiluttamiseen, jne. Hoitopaikoissa tulisi kiinnittää erityistä huomiota kaikkien tilojen viihtyisyyteen ja kodinomaisuuteen laitosmaisuuden sijaan, jotta myös työntekijät viihtyisivät. Jos muu ei auta, lisätään palkkaa erilaisten lisien kautta, jotta palkannostovaateet eivät laajene muille aloille.

Nyt hoitajia havitellaan kuitenkin ulkomailta ja vieläpä kaukomailta, joissa kiinnostus Suomen korkeaa elintasoa kohtaan on tietenkin suurinta. Merkittävimpiä alueita, joissa hoitajilla on kiinnostusta Suomeen ovat Afrikka, Venäjä, Nepal ja Filippiinit. PS on ennenkin ehdottanut selkeää porrastusta siten, että ensin otetaan työntekijät kotimaasta ja sitten EU:n laajoilta sisämarkkinoilta. No, Venäjä on naapurimaa, mutta ei kuulu EU:hun. Ehkä sieltä voidaan ottaa siinä, missä EU:stakin. Filippiinitkin on kristitty ja työteliäs, mutta valitettavan köyhä maa, jonka työntekijöitä pahat, pienet arabimaat orjuuttavat. Kyllä sieltäkin voidaan vähän ottaa. Oleellista on kuitenkin, että suomalaisten houkuttelemisesta hoitotöihin on huolehdittava ensin. Suomalaisten ei voi edellyttää menevän kurjiin työoloihin.

Hoitajapulaan kuulutetaan nyt siis yleisesti ratkaisua maahanmuutosta samalla, kun suomalaisten hoitajien tiedetään lähtevän sankoin joukoin alalta kehnojen työolojen vuoksi. Kuinka voidaan ajatella, että ulkomailta tuodut hoitajat sitten pysyisivät alalla? Ajatellaan, että köyhistä maista tuodut hoitajat tyytyvät vähempään ja pysyvät nöyrästi työssään huonoista olosuhteista huolimatta.

En tiedä, miten hyvin hoitotyöhön tulevat maahanmuuttajat pysyvät alalla. Olen itse törmännyt vain yhteen filippiiniläiseen sairaanhoitajaan, joka oli jonkun vuoden täällä hoitotyötä tehnyt ja sanoi sen olevan raskasta. Hän suunnitteli vaihtavansa uber-taxia ajamaan. Maahanmuuttajien ylikuormittamalta taksialalta tipahtelee varmasti kypsiä hedelmiä sosiaaliturvaverkkoon. Kansalaisuuden saaminen aikaisintaa 10 vuoden maassaoleskelun jälkeen saisi pysymään työperäisen maahanmuuttajan paremmin työssä. Samalla oleskelulupa myönnettäisiin aina vain siksi ajaksi, kun on töissä ja puoli vuotta sen päälle, jos ehtisi siinä ajassa saada uuden työn.

Maahanmuuton näkeminen ratkaisuna hoitajapulaan osoittaa myös sokeutta sille, mitä heikosti suomea osaavien ja Suomea tuntevien hoitajien tuominen tekee alan imagolle. Siitä tulee helposti heikosti arvostettu maahanmuuttajien ala, mikä on omiaan kiihdyttämään kotimaisten työntekijöiden katoa. Samalla vanhukset pakotetaan elämänsä ehtoopuolella suorastaan naimisiin monikulttuurisuuden kanssa.

Hoitajapulan osaratkaisu on tarpeen vähentäminen. Ennaltaehkäisevää terveydenhuoltoa ja senioreiden toimintakykyä tulee kehittää todella määrätietoisesti. Sukulaisten panosta omaistensa hoidossa on lisättävä työelämän joustoilla. Meillä on lakisääteinen oikeus lyhentää työpäivää, jos on alle kolmasluokkalainen lapsi. Vastaavanlaista lakisääteistä joustoa tarvitaan iäkkäitä vanhempiaan avustaville työntekijöille.

(Aluevaaliehdokkaana Länsi-Uudellamaalla)