Opetus- ja varhaiskasvatuslautakunnan puntarissa olivat tänään budjettineuvotteluiden leikkauksia ajatellen mm. taiteiden perusopetukseen suunnitellut leikkaukset 593 000 € ja maahanmuuttajien oman äidinkielen opetuksen kustannus Espoolle n. 0,66 milj. € ilman valtion tukia. Valtion tukien kanssa summa yltää toki reippaasti yli miljoonaan ja on alati kasvava kuluerä. Kaikki kustannukset ovat tietenkin keskenään vastakkain, kun mietitään menoleikkauksia Espoon vakavassa taloustilanteessa, jossa verotulot eivät riitä kattamaan enää edes käyttömenoja – saati jo suunniteltuja mittavia investointeja seuraaville kymmenelle vuodelle. Ei liene epäselvää, kummasta PS olisi leikannut ja paikannut sillä toista menoa.

Toki oman äidinkielen opetus helpottaa maahanmuuttajaoppilaiden suomen oppimista, kuten aina toistellaan, mutta oman äidinkielen opetusta tulisikin antaa vain niin pitkään, kunnes suomea osataan riittävän sujuvasti. Sen jälkeen oman äidinkielen opetus on extraetu maahanmuuttajille ja etäisistä kulttuureista tulevia se segregoi suomalaisista oman uskonnon opetuksen ohella. Toisen polven maahanmuuttajien kohdalla tulisi olla itsestään selvää, ettei oman äidinkielen opetusta kustanneta enää julkisin varoin.

On aina karmaisevaa törmätä siihen, kuinka useammille puolueille maahanmuuttajien ylimääräiset palvelut ovat tärkeämpiä kuin lasten hyvinvointi esimerkiksi erittäin kehittävien harrastusmahdollisuuksien kautta.

Nyt tosiaan Espoossa mietitään rahoituksen leikkaamista lasten musiikki- ja muilta taideharrastuksilta yli 12 % vieraskielisten nettokuluttajien muuttaessa kiivastahtisesti kaupunkiin samalla, kun parhaat veronmaksajat ovat alkaneet muuttaa muualle. Espoon henkinen pääoma on suuressa vaarassa. Musiikki on ihmisten tunne-elämälle ja älylle erityisen tärkeä taidemuoto, josta saatua nautintoa on tutkimuksissa verrattu seksistä saatuun nautintoon. Musiikilla on myös erityinen asema muiden taidemuotojen joukossa nuorison keskuudessa, sillä nuorisokulttuurit ovat syntyneet eri musiikkigenrejen ympärille. Nuoriso käy ennen muuta musiikkitapahtumissa – ei niinkään taidenäyttelyissä tai teattereissa.

Musiikki on meillä tärkeimpiä kulttuurielementtejä, mistä kertoo sekin, kuinka isänmaallisuuden tunne huipentuu pitkälti Maamme-lauluun ja Finlandia-hymniin. Liikunnan ohella musiikkia harrastaa jossain määrin lähes jokainen. Jotta musiikin harrastaminen ei jäisi Espoossa lähinnä vain kuunteluasteelle, tarvitaan myös sen soittajia. Muita taiteen muotoja on helpompaa harrastaa itsenäisesti, mutta instrumentin opettelu itsenäisesti on hyvin vaikeaa.

Toisaalta korona-aikana monia lasten- ja nuorten harrastuksia on voinut harrastaa hyvin rajoitetusti (erityisesti joukkuelajit). Kotona tapahtuva eri soitinten harrastaminen on ollut kuitenkin mahdollista karanteeneista huolimatta. Espoolaiset musiikkioppilaitokset siirtyivät etäopetukseen viime keväänä ja veivät onnistuneesti kevätlukukauden päätökseen.

Musiikkioppilaitoksissa Espoossa on aloittanut vastikään uusia opettajia työssään ja mikäli esitetty leikkaus menee läpi, musiikkioppilaitokset joutuvat irtisanomaan opettajia ja päättämään opintonsa aloittaneiden lasten- ja nuorten opintoja. Musiikkioppilaitokset ehkäisevät osaltaan syrjäytymistä, sillä niissä opiskelee myös vähävaraisten perheiden lapsia, joilla ei ole varaa edes omiin soittimiin, vaan he saavat lainata soittimet oppilaitoksilta.

En tiedä, suututtaako vai itkettääkö nyt enemmän lastemme ja nuortemme puolesta!