Sanna Marinin ehdotus työajan lyhentämisestä kuuden tunnin päiviksi neljänä päivänä viikossa on yllättävän rohkea ja epärealistinen veto. STTK on kuitenkin herättänyt asiasta keskustelua jo vuonna 2017 pamfletin muodossa ja asia on pulpahdellut muutenkin pinnalle aika ajoin. Hieman varovaisempi työajan lyhentäminen olisi varmasti järkevää. Esimerkiksi jos työpäivia lyhennetään puolella tunnilla ja palkkoja leikataan vähintään samassa suhteessa, niin työn tuottavuutta saadaan varmasti nostettua. Tämä olisi myös ekologista, kun turhaa kulutusta saataisiin vähennettyä. Toisaalta kaikkein alimpia palkkoja ei voitaisi laskea, koska muuten näihin työtehtäviin olisi entistäkin vaikeampaa löytää tekijöitä. Mutta ovatko suomalaiset jo kypsiä tällaiselle paketille? https://www.sttk.fi/wp-content/uploads/2017/04/STTK_4pvko.pdf

STTK:n tutkimuksen mukaan selvästi yli puolet (61 %) vastaajista haluaisi lyhentää työaikaa, jotta työtä riittäisi useammalle. Luulisi osuuden olevan 100 %, koska tässä kohdin ei ilmeisesti edellytetty palkan leikkaamista. Jos taas palkkaa leikattaisiin samassa suhteessa työajan kanssa, enää neljännes suomalaisista olisi valmiita jakamaan töitään työttömille. Tässäkään kohdin ei ollut kuitenkaan kyse halusta itsetarkoituksellisesti, oman mukavuuden vuoksi lyhentää työviikkoa,joten varsinainen into vapaa-ajan lisäämiseen jää epäselväksi. https://www.is.fi/taloussanomat/oma-raha/art-2000005187492.html

Nuoret arvostavat kuitenkin vanhempia sukupolvia enemmän vapaa-aikaa: ”Vapaa-aika koetaan entistä tärkeämpänä, koska tällä hetkellä siihen on mahdollista panostaa taloudellisesti enemmän kuin aikaisemmin”: https://duunitori.fi/tyoelama/tyonteko-ei-kiinnosta-totta-vai-tarua Ehkäpä itsensä kehittäminen ja henkiset arvot vielä nousevat kuluttamista tärkeämmiksi, kun maapallon ympäristön tila käy yhä heikommaksi. Toisaalta työ on monelle terapiaa ja auttaa pysymään koossa globalisoituneessa kaaoksessa ja juurettomuudessa. Joka tapauksessa on vaikea kiistää, että jos keneltä tahansa henkiseltä gurulta kysyttäisiin tähän näkökulmaa, niin se puoltaisi vapaa-ajan lisäämistä rahan perässä juoksemisen sijaan.

Lyhyemmät työajat mahdollistaisivat ihmisille paremman terveyden, kun olisi paremmin aikaa esimerkiksi harrastaa ja nukkua. Työttömille saataisiin paremmin töitä ja työn tehokkuus kohenisi helposti. Ihmisille jäisi myös aikaa paremmin huolehtia ikääntyneistä vanhemmistaan. Ihminen työskentelee tehokkaasti erään tutkimuksen mukaan vain kolmisen tuntia täyden työpäivän aikana. Suurelta osin töissä käynti vaikuttaisi olevan tämän tutkimuksen mukaan siten aikuisten päivähoitoa. Varmasti tässä on kuitenkin suurta eroa työtehtävien ja yksilöiden välillä. http://https://thriveglobal.com/stories/in-an-8-hour-day-the-average-worker-is-productive-for-this-many-hours/

Jos digitalisaatio ja automaatio vähentävät työntekijöiden tarvetta tai talouskasvu hidastuu pysyvästi, kuten on ennakoitu, niin varmasti kokoomuskin alkaa suhtautua työaikojen lyhentämiseen vakavammin. Toistaiseksi sitä ei voi odottaa puolueelta, jolla on varsin kulutuskeskeiset arvot. Työajan lyhennys on ehkä totta nyt syntyville sukupolville.

Esteenä työajan lyhentämiselle nähdään helposti väestön ikääntyminen, jonka seurauksena työuran osuus elinkaaresta on supistunut ja kehitys jatkuu. Jakovaraa tarvitaan yhä enemmän ikääntyvän väestön elättämiseen. Mutta miksei paikattaisi tätä ongelmaa pidentämällä työuria? Ihmiset jaksaisivat pidempään työelämässä, kun työviikkoa lyhennettäisiin ja työoloja parannettaisiin muutenkin työntekijöitä kuunnellen.

Työajan lyhentämisidea ei ole mitään nykyajan elitismiä, sillä entisaikojen maatalousyhteiskunnissa vapaa-aikaa oli vuodenkierrossa enemmän ja elämä rauhallisempaa. Hyvinvoinnin kasvaessa odottaisi myös enemmän vapaa-aikaa ja kiireettömyyttä, koska materia harvoin tuo todellista hyvinvointia.

https://www.erto.fi/tietoa-ertosta/tiedotteet/muut-tiedotteet/2748-sttk-tutki-suomalaiset-toivovat-lyhyempaeae-tyoeaikaa-mutta-arvioivat-sen-pitenevae