Kadulla makaamalla ei ruokita kansaa
Pari viikkoa sitten nähtiin jälleen esimerkki siitä, kuinka aktivismi
kohdistuu suomalaisiin ruoantuottajiin. Elokapinan aktivistit
häiritsivät maitoteollisuuden toimintaa ja pyrkivät pysäyttämään
kuljetuksia maitotilojen ja meijerin välillä. Tempauksen viesti oli
tuttu: kotimainen maidontuotanto esitettiin ongelmana, jonka pitäisi
väistyä.
Ajankohta tälle keskustelulle on kuitenkin kaikkea muuta kuin
vastuullinen. Maailman tilanne on epävarma, Euroopassa käydään sotaa, ja
myös Suomen ilmatilassa on nähty epäilyttäviä droonilentoja.
Turvallisuuspolitiikasta ja huoltovarmuudesta puhutaan nyt enemmän kuin
vuosikymmeniin. Tässä tilanteessa kotimaisen ruoantuotannon
häiritseminen on lyhytnäköistä.
Suomalaiset tilalliset tekevät työtä, joka on paljon enemmän kuin
elinkeino. He turvaavat sen, että meillä on ruokaa pöydässä myös
silloin, kun tuontiketjut katkeavat. Huoltovarmuus ei tarkoita vain
polttoainetta tai sähköä – se tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että kansa
pysyy ruokittuna kriisin aikana.
Kun maailma horjuu, kotimaisen ruoantuotannon merkitys kasvaa. On helppo
järjestää mielenosoituksia ja pysäyttää liikennettä, mutta samalla
kannattaa kysyä yksinkertainen kysymys: millä me eläisimme ilman
suomalaisia tilallisia? Emme voi rakentaa tulevaisuuttamme sen varaan,
että ruokamme tuodaan ulkomailta.
Suomalainen maitotila ei ole kasvoton teollisuuslaitos, vaan usein
perheyritys, jossa työ alkaa aikaisin aamulla ja jatkuu vuoden jokaisena
päivänä. Tilalliset huolehtivat eläimistään, ylläpitävät maaseutua ja
pitävät elossa alueita, jotka muuten autioituisivat. Samalla he
tuottavat puhdasta ja turvallista ruokaa suomalaisille.
On myös syytä muistaa, että suomalainen maatalous toimii tiukimpien
eläinsuojelu- ja ympäristövaatimusten puitteissa. Jos tuotanto
siirretään ulkomaille, emme välttämättä paranna eläinten asemaa tai
ympäristön tilaa – päinvastoin. Samalla menetämme omavaraisuuden.
Epävarmassa maailmantilanteessa olisi vastuullista vahvistaa kotimaista
ruoantuotantoa, ei heikentää sitä. Tilallisten työ on osa kansallista
turvallisuutta. Se on yhtä tärkeää kuin toimiva infrastruktuuri tai
puolustuskyky.
Huoltovarmuus ei synny protesteista. Se syntyy pelloilla,
metsissä, navetoissa ja maatiloilla, joissa suomalaiset tekevät työtä
joka päivä – meidän kaikkien puolesta.
Jos haluamme, että Suomi pärjää myös kriiseissä, meidän on pidettävä
huolta tilallisistamme. Ilman heitä emme elä.
Tekstin aiheet:
Ruoka vähenee maailmassa, koska puhdasa vesi vähenee. Viljely ei kasva ilman vettä, joka on sekä riittävää että kemiallisesti puhdasta. Kun vesi loppuu tai likaantuu, sato romahtaa. Kaliforniassa pohjavesi pumpattiin tyhjäksi, Italiassa se saastui, ja Ganges on muuttunut jätevirraksi. Sama logiikka toistuu kaikkialla; kun vesi ei ole enää vettä, ruoka ei kasva. Siksi kotimainen ravinnontuotanto on tärkeämpää kuin koskaan. Se ei ole vain huoltovarmuutta, vaan vesivarmuutta. Kun ruoka tuotetaan lähellä, veden laatu ja määrä ovat omissa käsissä, ei kaukaisten alueiden kriisien armoilla. Puhdas vesi on ruoan perusta – ja siksi kotimainen ruoka on tulevaisuuden varmin turva.
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti
Ei puutu kuin puhdas vesi
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti
Kyllä vettä riittää, mutta vesi on liian laajalla alueella. Jotta se riittäisi kymmenien miljoonien asukkaiden taajamiin, vedenjakeluverkoston tulisi olla ensisijainen tavoite, ei vetyputkisto. Viljelyksien kastelu nielee valtaosan pohjavesistä ihmistoiminnan seurauksena, luokkaa 70%. Tällä hetkellä asiaa ei ymmärretä, mutta Qattaran syvängön merivesialtaan rakentaminen tulee vastaan jossain vaiheessa, koska Eurooppa ja Pohjois-Afrikka tarvitsee haihdutusaltaansa, jossa muodostuu sekä vesivoimaa että haihdutus vihertää Pohjois-Afrikan, viilentää ilmaston, jossa oleellista on ymmärtää, että sadanta ei kykene paikkaamaan pohjaveden paikallisen kulutuksen nykyistä kasvua. Itse asiassa Qattaran syvänkö on ollut muinoin suo- tai kosteikko alueita aikoinaan, ja Saharan hiekka taas on tukkinut vesiuomia, kuten se mataloittaa tällä hetkellä vaikka Gibraltarin salmea, jossa Välimeren pinta laskee ja Valtameren pinta nousee Välimeren haihdunnan seurauksena, ja Välimeren suolaisuus kasvaa.
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti
Etelä-Euroopan ja Etelä-Amerikan metsäpalot eivät enää ole hallittavissa, jos maisema jatkuu eukalyptuksen varassa; puu levittää paloa öljypitoisten lehtiensä, tuohikäppyrää muistuttavien karikkeensa ja kilometrien päähän sinkoutuvien kipinöidensä kautta. Palokatkojen rakentaminen ei auta, koska polttoaine jatkuu maassa ja latvuksessa, ja palo ylittää väylät nosteen mukana. Pitkäntähtäimen ratkaisu on siksi yksiselitteinen; eukalyptus on avohakattava ja korvattava paloa kestävällä korkkipuulla, jonka paksu kaarna, heikosti syttyvä karike ja luonnollinen palokatko-ominaisuus katkaisevat palon etenemisen ja palauttavat maiseman hallittavaksi. Eukalyptus on etelässä vieraslaji, joka on tullut maahan australialaisten laivojen mukana joskus 1700-luvulla, mutta sisältää luontaisen palo-ominaisuuden jo geeneiltään, ei sovi puujalostuksen raaka-aineeksi, joksi sitä ajateltiin alunperin nopean kasvunsa puolesta. Suomen metsätalous toimii terveellä alustalla.
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti
Tuolla perustelulla Suomessa pitäisi ryhtyä vähentämään vesikiertoisia lattialämmitysjärjestelmiä, lämpövesipattereita. Sitten ohjata ihmisiä enemmän esim. pellettien, polttopuiden, jätteiden polttamiseen. ilmalämpöpumppuihin tai vesi-ilmalämpöppuihin, maalämpööön, sähkölämmitykseen yms.
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti
Ollakseen maa omavarainen, se on toimittava järjestelmänä, ei irrallisena sektoreina. Pelkkä viljely ei kanna pitkään ilman ravinteita, ja ravinteet eivät synny tyhjästä. Ne syntyvät kierrosta, jossa karjatalous palauttaa ne takaisin maahan – aivan kuten on tehty niin kauan kuin maatalous on ollut olemassa. Kun tämä yhteys katkaistaan, viljely muuttuu hitaasti hiipuvaksi kaivokseksi, joka tyhjenee väistämättä. Siksi karjatalous kuuluu omavaraisuuteen kuin saappaat metsurin jalkaan; ilman niitä työ onnistuu hetken, mutta ei pitkään. Ja tämän tietää joulupukkikin – hän näkee, kuka palauttaa ravinteet ja kuka vain kuluttaa. Lannoitteiden varmuus ei siis ole tekninen yksityiskohta, vaan ruokaturvan peruskivi. Sota ei aiheuta vain lannoitepulaa; se vain paljastaa, että oma ravinnekierto on hajotettu ja korvattu tuontiriippuvuudella. Kun viljely ja karja toimivat yhdessä, ravinnekierto sulkeutuu, maaperä pysyy elävänä ja omavaraisuus on muutakin kuin juhlapuhe.
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti
Luonnollinen lanta sisältää runsaasti kiintoaineita ja orgaanista materiaalia, joka sitoo ravinteet itseensä. Sen ravinteet ovat vesiliukoisia, mutta eivät vapaassa muodossa, joten ne eivät karkaa sateiden mukana ojiin samalla tavalla kuin keinolannoitteet. Orgaaninen aines tarttuu maahiukkasiin, mikrobit sitovat typpeä ja fosforia, ja maaperän rakenne paranee. Siksi luonnollinen lanta toimii hitaana ravinnevarastona, kun keinolannoite voi huuhtoutua nopeasti, jos sitä on liikaa. Keinolannoitteiden riski on siis ylilannoitus, josta seuraa vesistöjen rehevöitymistä.
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti
Suomen tulisi lisätä karjataloutta reippaasti. Peltojen peruskunto ei synny keinolannoitteista vaan mikrobien elinkaaresta. Mikrobit hajottavat orgaanisen aineksen, vapauttavat ravinteet, rakentavat humusta ja ylläpitävät maaperän rakenteen. Karjanlanta sisältää hiilen, ravinteet, kosteuden ja orgaanisen rakenteen – kaiken mitä mikrobit tarvitsevat kasvuun. Kun mikrobit saavat nämä, hiili ohjautuu biomassaan ja metaanin muodostus vähenee. Keinolannoite antaa typpeä, mutta ei anna mikrobeille energiaa eikä kasvualustaa. Siksi orgaaninen aines vähenee, humus hajoaa ja maaperä tiivistyy. Kyse ei ole kemiallisesta ongelmasta vaan biologisesta; mikrobien elinkaari ei saa polttoainetta. Karjanlanta on ravinnekierron ydin, maaperän elintoiminto, joka pitää pellot elossa. Mikrobit eivät elä keinolannoitteilla. Kaikki tämä on syytä muistaa, kun lannoitteiden valmistus nojaa yhä enemmän maakaasuun ja ennen kaikkea kalliiseen keinolannoitteiden tuotantoon.
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti
Maakaasu on geokemian puhtaimpia tuotteita; syväkierron pelkistynyttä hiilivetyä, jonka energiatiheys ja palamiskäyttäytyminen tekevät siitä erinomaisen energialähteen. Se käyttö lannoitteiden valmistuksessa on biologisesti turhaa, koska maakaasu ei osallistu maaperän mikrobien elinkaareen eikä rakenna humusta. Sama koskee geoöljyä, joka ei ole fossiilista vaan geokemiallista syväkiertoa. Nämä energiat kuuluvat teollisuuden ja lämmityksen puolelle, eivät ravinnekiertoon. Ravintokierto toimii vain orgaanisilla syötteillä, jotka ruokkivat mikrobiston – ja siksi karjanlanta on se aine, joka pitää pellot elossa. Maa- tai vuoriöljy erottuu fossiilisista siten, että kiertävä hiilidioksidipitoinen vesi painuu syvälle maan kuoreen, jossa sekä suola että lämpötilat ovat sopivat kemialliseen pelkistysreaktioon, jossa kuoren hapettuvat osat, kuten rauta ym. ottavat vedestä hapen, vety ja hiilidioksidi vapautuvat, hiilivedyt muodostuvat. Öljy voi siis olla uutta tai vanhaa ja kaikkea siltä väliltä
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti
Öljy on maapallon selkein läpivirtausprosessi – ei varasto. Siksi se onkin vaikea selittää nykyisille ns. asiantuntijoille, joilta puuttuu syvempi geologinen ymmärrys, varsinkin virheiltä, joilla ei ole minkään tasoista geologista ymmärrystä.
Öljy ei ole maapallon sisään haudattu fossiilinen varasto, vaan geokemiallinen läpivirtausprosessi, jossa CO2-pitoinen vesi ja pelkistyvät mineraalit tuottavat hiilivetyjä syväkierron olosuhteissa. Prosessi toimii niin kauan kuin maapallo on geologisesti aktiivinen. Hiilivedyt nousevat ylös, osa polymeroituu bitumiksi, osa jää kaasuksi ja osa kerääntyy ansaan öljyksi. Siksi öljy ei lopu maapallolta – vain yksittäiset ansat voivat tyhjentyä. Öljy ei riipu menneistä ekosysteemeistä, vaan syväkierron reaktioita, jotka ovat jatkuvia.
Tämä tekee geoöljystä ja maakaasusta puhtaita, käytännössä korvaamttomia geokemian tuotteita, jotka soveltuvat energiaksi mutta ei ravinnekiertoon. Energiakierto toimii läpivirtausprosessilla, jotka ei lopu.
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti
Luonto tekee öljyä hitaasti, mutta aikaa on ollut enemmän kuin kukaan meistä ymmärtää. Tuore öljy syntyy syvällä, missä lämpö ja paine ovat oikeassa ikäluokassa. Se on kevyt ja virtaava, käyttökelpoista kuin pohjoinen tuuli, joka käy kerran ja jatkaa matkaansa. Ajan myötä tuore öljy vanhenee; kevyet fraktiot haihtuvat, ketjut pitenevät, sävy tummuu ja öljy muuttuu bitumiksi. Vanha öljy ei enää virtaa, vaan jää kallioperän muistiin. Silti luonto jatkaa. Hitaus kasvaa määräksi, koska miljoonat vuodet tekevät pienestä virrasta suuren kokonaisuuden. On vanhaa bitumia, joka on kulkenut lähellä pintaa ja jähmettynyt. On uutta öljyä, joka kypsyy syvällä edelleen. Ihminen näkee vain murto-osan, mutta maa on tehnyt työtään kauan ennen meitä, ja tekee sitä yhä.
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti
Maapallon todellinen ongelma ei ole öljy, vaan makean veden varastot ja vähyys. Pohjavedet eivät piittaa öljystä, ne ovat säilyneet miljoonia vuosia omassa rauhassaan sovussa pohjavesien kanssa. Mutta akkuteollisuuden kaivosvedet eivät tunne rajoja; ne liuottavat metalleja, pilaavat juoma- ja kasteluvedet ja kulkeutuvat kerroksia pitkin kuin hiljainen myrkky. Kun makea vesi saastuu, ihminen menettää olemassaolonsa edellytykset. Öljy ei tee tätä, mutta kaivosvedet tekevät. Ne syövät pohjavesia, joista elämä on riipppuvainen, ja muuttavat runsauden sarven kuivaksi kaivoksi. Tämä on todellinen riski; ei energian puute, vaan veden pilaantuminen.
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti
Eurooppa raivasi metsänsä viljelyksille jo esiteollisena aikana. Juuristo katosi, haihdutus kasvoi ja pohjavesi alkoi valua hiljaa kohden nollaa. Kahden vuosisadan kumulaatio ei näy vuodessa, mutta se näkyy nyt; varasto ei enää palaudu, ja maaperä kuivuu viikoissa. Vesitalous ei ole enää tasapainossa.
Sama ketju toistuu Brasiliassa tämän hetken metsäkadossa. Kun metsä vaihtuu pelloksi, vesikone pysähtyy ja painekenttä löystyy. Kosteus jää merille, sisämaa paahtuu ja maastopalot vilkkuvat punaisena varoituksena. Tämä ei ole trendi vaan polttopiste – hetki, jossa vanhat ja uudet kumulaatiot osuvat samaan aikaan.
Panaman kanavan kuivuminen kertoo saman ilmiön globaalissa mittakaavassa. Kun sadanta siirtyy merille ja sisämaan vesivarastot hupenevat, jopa trooppinen vesiväylä menettää syöttönsä. Kun kaksi mannerta ja yksi valtamerikanava toistavat saman signaalin, viesti on selvä; luonto ei tee raportteja, se tekee polttopisteitä – tämä on yksi niistä.
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti
Kadulla makaaminen ei kartuta pohjavesivarantoja, Eurooppa ja Afrikka kuluttaa nykyään maataloudessa ja teollisuudessa vuosittain luokkaa yhteensä 1500 kuutiokilometriä makeaa vettä ja tuon lisäksi väestön talousvesi. Esiteollisuuden jälkeen 200:ssa vuodessa tuo tekee luokkaa 15 Itämeren tilavuutta. Akkuteollisuus ja kaivosvesien myrkkypäästöt vähentää puhtaan veden varastoja merkittävästi, joten olemme sähköautoinemme perinpohjaisen katatsrofin partaalla. Poliittikoilla on mennyt myrkyt päähän, ymmärrys on kadonnut, propaganda on saavuttanut tavoitteensa.
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti
Auto on talousvirran moottori
Kun auto liikkuu, liikkuu myös raha; työmatkat, kauppareissut, huollot, kuljetukset ja koko logistiikan ketju. Autojen ymärille on kasvanut teollisuus, palvelut ja työssäkäyntialueet. Jos auto pysähtyy, pysähtyy suuri osa taloudesta – kuin moottori, jossa polttoaine loppuu.
Auto pitää asutuksen hajautuneena
Nykyinen maaseutu elää autojen varassa. Ilman autoa työpaikat ja palvelut keskittyvät kaupunkeihin, ja maaseutu autioituu nopeasti. Auto ei ole vain liikkumisen väline, vaan talouden verenkierto, joka estää yhteiskuntaa kutistumasta yhteen pisteeseen.
Sähköauto ympäristötuhon väline
Sähköauto ei ole halpa – se on alihinnoiteltu. Alihinnoittelu syntyy, kun tuotantoketju ulkoistaa ympäristö- ja hyvinvointikulut maihin, joissa niitä ei makseta. Tämä ei ole ilmastopolitikkaaa vaan epäreilua kilpailua, joka heikentää Euroopan huoltovarmuutta ja strategista autonomiaa.
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti
Ihminen on osa ravintoketjua siinä missä kaikki muukin eläinkunta; hän käyttää energiaa, syö biomassaa ja päätyy lopulta mikrobien hajotettavaksi, jotta ravinteet palaavat takaisin maaperään. Tämä mekanismi ei tee poikkeuksia. Ainoa ero ihmisen ja muiden lajien välillä on se, että ihminen tuntee sympatiaa muita eläimiä kohtaan. Se on inhimillinen lisä, ei ekologinen poikkeus. Sympatia voi ohjata ihmisen valintoja, mutta se ei muuta ravinnekierron peruslogiikkaa; kasvit ottavat ravinteet maasta, eläimet syövät kasveja ja toisiaan, ja lopulta mikrobit palauttavat kaiken takaisin kiertoon. Luonto toimii mekanismeilla, ei tunteilla – ja ihminen elää niiden sisällä, vaikka tunteekin.
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti
Ilman maitoa ja maitotuotteita ihmiset nääntyvät!
Jotain rajaa hölmöilylle!
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti
Elokapina on Isänmaamme Suomen vastainen rikollisjärjestö!
Ei siis muuta kuin kieltämään moinen talaouskasvuntukkija!!!
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti
Jos olisi Perussuomalainen poliisiministeri, niin asia olisi jo hoidettu
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti
Eikö Mari Rantanen ole persu?
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti
Mutta onko asia jo hoidettu?
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti
Ei niin kauan, kun pormestareina heiluu sinitukkaiset pojat nimiltä Päivi!
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti
Väite: ’Tempauksen viesti oli tuttu: kotimainen maidontuotanto esitettiin ongelmana, jonka pitäisi väistyä.’ ei pidä paikkaansa. Ps:n pahin ongelma on vaihtoehtotodellisuudessa ja uskonomaisessa sumussa eläminen ja ajattelu.
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti
Suomessa karjatalous perustuu puhtaaseen pohjaveteen, viileään ilmastoon ja toimivaan ravinnekiertoon. Nämä kolme tekijää muodostavat kantokyvyn, joka on selvästi vahvempi kuin Etelä-Euroopassa, missä kasteluvesi on rajallista, pohjavesi laskee ja lämpö heikentää rehuntuotantoa. Maidontuotannon lisääminen vahvistaa ravinnekiertoa, koska karjanlanta on maaperän mikrobiston tärkein ravinne. Mikrobisto ylläpitää humusta, ja humus ylläpitää vesitaloutta. Keinolannoitteet eivät pysty korvaamaan tätä biologista ketjua. Siksi maidontuotanto kuuluu alueille, joilla on vettä, viileä ilmasto ja toimiva mikrobisto – ja Suomi on yksi harvoista maista, joissa nämä ehdot toteutuvat.
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti
Ihmisen keho toimii rasvoilla, ei kivellä eikä avaruuden väliaineella. Jokainen solu ylläpitää lämpöä, sähköistä toimintaa ja aineenvaihduntaa eläinperäisten lipidien avulla. Sikiö rakentuu äidin elimistön rasvoista, vastasyntynyt kasvaa äidinmaidon triklyserideillä ja jokainen aikuinen kuluttaa samoja molekyylejä riippumatta siitä, mitä tekee. Liikkuminen kuluttaa rasvaa ja jopa paikallaan makaaminen kuluttaa rasvaa, koska perusuaineenvaihdunta ei pysähdy.
Eläinrasvat ovat osa ihmiselämän perusrakennetta; solukalvot, hormonit, hermoston viestintä ja lämmöntuotanto perustuvat lipideihin, jotka ovat peräisin elollisesta ravinteesta. Kiveä voi syödä, mutta ruoansulatus ei vedä; mineraalit eivä hajoa, eivät imeydy eikä niistä rakennu kudoksia. Elollinen ravinne sen sijaan hajoaa, imeytyy ja muodostaa sen kemiallisen varaston, jota ihminen käyttää myös silloin, kun ei tee mitään.
Siksi jokainen ihminen – kuka tahansa – hyödyntää eläinperäisiä rasvoja osana omaa elinkaartaan.
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti
Ihmisen solut rakentuvat kahdesta virtaumasta; raaka-aineista ja energiasta. Energia toimii kuin laasti, mutta ei korvaa tiiliä. Raaka-aineet tulevat eri tukusta kuin energia – ja vain yhdestä niistä syntyy solu. Kasvisolut eivät sisällä eläinsolun tarvitsemia rakennusaineita. Eläinsolu valikoi raaka-aineensa perimän mukaan, mutta vain oikeat raaka-aineet rakentavat sen.
Sulje
Ilmoita asiaton kommentti