Pari viikkoa sitten nähtiin jälleen esimerkki siitä, kuinka aktivismi
kohdistuu suomalaisiin ruoantuottajiin. Elokapinan aktivistit
häiritsivät maitoteollisuuden toimintaa ja pyrkivät pysäyttämään
kuljetuksia maitotilojen ja meijerin välillä. Tempauksen viesti oli
tuttu: kotimainen maidontuotanto esitettiin ongelmana, jonka pitäisi
väistyä.

Ajankohta tälle keskustelulle on kuitenkin kaikkea muuta kuin
vastuullinen. Maailman tilanne on epävarma, Euroopassa käydään sotaa, ja
myös Suomen ilmatilassa on nähty epäilyttäviä droonilentoja.
Turvallisuuspolitiikasta ja huoltovarmuudesta puhutaan nyt enemmän kuin
vuosikymmeniin. Tässä tilanteessa kotimaisen ruoantuotannon
häiritseminen on lyhytnäköistä.

Suomalaiset tilalliset tekevät työtä, joka on paljon enemmän kuin
elinkeino. He turvaavat sen, että meillä on ruokaa pöydässä myös
silloin, kun tuontiketjut katkeavat. Huoltovarmuus ei tarkoita vain
polttoainetta tai sähköä – se tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että kansa
pysyy ruokittuna kriisin aikana.

Kun maailma horjuu, kotimaisen ruoantuotannon merkitys kasvaa. On helppo
järjestää mielenosoituksia ja pysäyttää liikennettä, mutta samalla
kannattaa kysyä yksinkertainen kysymys: millä me eläisimme ilman
suomalaisia tilallisia? Emme voi rakentaa tulevaisuuttamme sen varaan,
että ruokamme tuodaan ulkomailta.

Suomalainen maitotila ei ole kasvoton teollisuuslaitos, vaan usein
perheyritys, jossa työ alkaa aikaisin aamulla ja jatkuu vuoden jokaisena
päivänä. Tilalliset huolehtivat eläimistään, ylläpitävät maaseutua ja
pitävät elossa alueita, jotka muuten autioituisivat. Samalla he
tuottavat puhdasta ja turvallista ruokaa suomalaisille.

On myös syytä muistaa, että suomalainen maatalous toimii tiukimpien
eläinsuojelu- ja ympäristövaatimusten puitteissa. Jos tuotanto
siirretään ulkomaille, emme välttämättä paranna eläinten asemaa tai
ympäristön tilaa – päinvastoin. Samalla menetämme omavaraisuuden.

Epävarmassa maailmantilanteessa olisi vastuullista vahvistaa kotimaista
ruoantuotantoa, ei heikentää sitä. Tilallisten työ on osa kansallista
turvallisuutta. Se on yhtä tärkeää kuin toimiva infrastruktuuri tai
puolustuskyky.

Huoltovarmuus ei synny protesteista. Se syntyy pelloilla,
metsissä, navetoissa ja maatiloilla, joissa suomalaiset tekevät työtä
joka päivä – meidän kaikkien puolesta.

Jos haluamme, että Suomi pärjää myös kriiseissä, meidän on pidettävä
huolta tilallisistamme. Ilman heitä emme elä.