Hallitus toi omat toimenpiteensä talouden tasapainottamiseksi julki ja odotettu huuto alkoi. Ei todennäköisesti mennyt kuin tunteja, kun palkansaajajärjestöt puhuvat avoimesti lakoista ja ennennäkemättömästä sanelupolitiikasta. Tällä hetkellä kuulemma kaikki revitään palkansaajan selkänahasta. Ymmärrän kyllä sellaisten ihmisten harmistuksen, joita leikkaukset tulevat koskemaan. Meidän perhe on yksi niistä. Siitä huolimatta on pakko tuoda pienyrittäjän näkemys siihen, kuinka hurjia nämä leikkaukset oikeasti ovat. 

Sunnuntaisin ei palkansaaja saa enää 200 % palkkaa, ja mietitään kiinnostaako enää ketään mennä sunnuntaisin töihin. Leikkaus oli kuitenkin 25 %, eli saattaa se jotain kiinnostaa tuolla 175 % palkallakin. Pien-, mikro- tai yksinyrittäjän sunnuntailisä on vertailun vuoksi 0 %. Sitä on huono enempää tiputtaa.

 Mitenkäs nämä sairaslomat? Ensimmäinen sairasloma menee työntekijän omaan piikkiin ja siitä eteenpäin saa enää 85 % palkkaa siitä, että sairastaa. No, yrittäjällä menee kaikki lyhytaikaiset sairaslomat ”omaan piikkiin”. Huolimatta siitä onko yrittäjä itse vai yrittäjän lapsi sairaana. Ja jos työ on sen luonteista, että se täytyy nimenomaan sinä päivänä saada tehdyksi, se käydään tekemään. Kyllä, sairaana. Ja on hyvä muistaa, että tällaisissa yrityksissä missä työ pitää saada tehdyksi, palkansaajan sairastuessa hyvin suurella todennäköisyydellä yrittäjä käy häntä tuuraamassa. Se, onko yrittäjä myös sairaana, on yhdentekevää. 

Julkisten lomien vähentäminen se vasta radikaalilta tuntuukin! Palkallinen kesäloma on enää viitisen viikkoa! Ehtiikö siinä ajassa kaikkia kesäfestareita edes kiertämään? Jälleen vertailun vuoksi: pienyrittäjällä on palkallista lomaa tasan nolla päivää. Joka päivä, kun ei laskuja lähde asiakkaalle, ei myöskään ole tuloja. Kahden arkipyhän muuttamisesta palkattomaksi en viitsi edes kommentoida. 

Nykyään kuulee usein, että yrittäjät valittavat jatkuvasti. Tällä hetkellä se ei kyllä ole yrittäjät, jotka valittavat. Tällä hetkellä suurin valitus kuuluu ryhmältä, joka väittää että kaikki revitään heidän selkänahoistaan. He eivät kuitenkaan suostu huomaamaan, että maassa on vielä yksi ryhmä, jonka etuja ei aja oikeastaan kukaan. Ja joiden edut ja turvat ovat vielä huomattavasti huonommat. Tähän kohtaan yleensä heitetään, että ”valintakysymyksiä”. Toki näinkin, mutta samalla logiikalla kukaan ei voisi valittaa. Kaikki me olemme työmme valinneet. Olisi vain hyvä huomata, että omien etujen huonontuessa maassa saattaa olla niitä, joilla ei kyseisiä etuja ole ikinä ollutkaan. 

Vaikka se olisi käytännössä mahdotonta, pelkkänä ajatusleikkinäkin on mukava miettiä mitä tapahtuisi, jos kaikki tämän maan pienyrittäjät menisivät yhtä aikaa lakkoon. 

Silloin täällä vasta nesteessä oltaisiin.