Suomen puolustaminen

Neuvostoliitton romahdettua 90-luvun taitteessa on keskustelu käynyt kiivaana Suomessa, miten meidän puolustus pitäisi hoitaa. Jatketaanko oman armeijan varassa vai liitytäänkö Natoon. Baltian maat itsenäistyivät samalla kun Neuvostoliitto kaatui ja ne liittyivät välittömästi Natoon. Olisiko Suomen pitänyt silloin tehdä samoin?

Suomen puolustusvoimat eivät pysty yksin torjumaan Venäjän hyökkäystä, jos Venäjä oikesti haluaa vallata Suomen. Venäjä tuskin hyökkää Suomeen ihan pienen asian takia, mutta jos iso ”rähinä” tulee, niin silloin se on mahdollista. Kannattaa muistaa, että emme myöskään tiedä, kuka johtaa Venäjää Putinin jälkeen.

Venäjä ei ole koskaan hyökännyt Nato-maahan, eikä se tee sitä kovin todennäköistä jatkossakaan. Nato on Venäjälle tasavertainen vastus, jolle ei kannata turhaan kovistella. Nato on aikanaan perustettu lähinnä estämään kommunismin leviämistä Euroopassa. En tiedä, mikä on tänä päivänä Naton agendana kommunismin kuihduttua; onko se länsimaiset arvot vai vaan Venäjä?

Suomen kannalta asia on äärimmäisen vaikea. Jos liitytään Natoon, johon meillä on toki täysi oikeus, niin suhteet Itänaapuriin tuhoutuvat kymmeniksi vuosiksi, myös kauppasuhteet. Silloin saadaan myös oikeasti ”rautaa rajalle”, molemmin puolin. Jos taas me luotamme omiin, kohtuullisen vaatimattomiin puolustusvoimiimme, niin meidän täytyy silloin toivoa, että emme vahingossakaan ärsytä isoa ”karhua” turhaan ja Venäjän johto aina yrittää ymmärtää meitä. Siinähän sitä on Suomen ulkopoliittisella johdolla taiteilemista, mutta niinhän se on aina ollut!

Harri Ovaska