Iltalehdessä 27.2 olleen uutisen mukaan: ”noin kuudella prosentilla kaikista Suomen odottavista äideistä on päihdeongelma”.

https://www.iltalehti.fi/terveysuutiset/a/0af44667-a9f9-429c-9235-094a23a44a7d?fbclid=IwAR3CHuGA0lGXYBoLLQ-R5qUW9V6Nyft25jI9Ps22Iawtu9H5m2juPMttMWE

On selvää että varsinaiset huumeet ja runsas alkoholinkäyttö vaikuttaa sikiön kehitykseen ja siten myös syntyneiden lasten elämässään esille tuleviin erilaisiin toiminnallisiin vaikeuksiin ja käytöshäiriöihin, mutta mitenkä erilaiset vaarattomiksi tai melko vaarattomiksi ihmisten mieltämät ja toistuvasti käyttämät lääkkeet mahdollisesti vaikuttavat lasten lisääntyneisiin ongelmiin. Monilla eri elimistöön luonnollisesti kuulumattomilla aineilla on varmasti omat vaikutuksensa raskauden aikana kasvavan sikiön hermoston ja aivojen kehitykseen.

Vaikka sikiön verenkierron kautta saadut lääkkeet poistuvatkin elimistöstä syntymän jälkeen, mitkä on ne kaikki mahdolliset esim neurologiset seuraukset ja häiriöt joihin sikiön kasvun ja kehityksen aikana nämä päihdeongelmat ovat vaikuttaneet. Miten ne näkyy jatkuvasti lisääntyneissä koulunkäynti ongelmissa, keskittymisen ja levottomuuden häiriöinä ja erilaisina neurologisina poikkeamina.

Lasten erilaiset käytöshäiriöt ja psyykkiset ongelmat ovat kasvussa ja siihen löytyy varmasti monenlaisia tekijöitä ja syy ja seuraussuhteita.

Päihteet ja lääkkeet ovat varmasti osasyy, mutta miksi erilaisten päihteiden ja lääkkeiden käyttö ylipäätään on niin runsasta ?

Riittävän varhainen avunsaanti elämän vaikeissa tilanteissa vähentäisi päihde- ja lääkeriippuvuuksia, mutta siihenhän ei yhteiskunnassamme edes ole riittäviä resursseja. Ei valtion- eikä kuntatasolla. Moni ei myöskään edes lähtisi hakemaan apua, koska elämän eteen tuomat raskaatkin vaikeudet koetaan normaaleiksi elämään kuuluviksi asioiksi ja tieto avunsaaniin vaikeudesta estää omien voimavarojen käyttön edes pyrkiä avun piiriin. Suomalainen on sisukas ja kärsii ja nöyrtyy kerta toisensa jälkeen.

Se mikä on normaalia, tuntuu myös muuttaneen muotoaan ja nykypäivän ihminen ja myös perheet, jolla on elämässään hyvinkin traumaattisia kokemuksia ja pitkäkestoisia ongelmia selvitä arjessa, tuntuukin olevan jonkinlainen uusi ”normaali”. Vaikka meillä jatkuvasti puhutaan jakamattomasta ihmisarvosta ja oikeudesta ihmisarvoiseen elämään, sen huomiointi ja siihen resurssien panostaminen oman kansan ahdingossa elävien kohdalla on aivan riittämätöntä ja tämä kyllä aika suurella todennäköisyydellä tulee kostautumaan vakavalla tavalla tulevaisuudessa.

Päihteiden käyttöönkin on syynsä.

Päihderiippuvaisuudessa ei ole kyse vain alkoholista tai varsinaisista huumeista, vaan myös lääkkeistä. Perinnöllisen taipumuksen tiedetään olevan yksi osasyy ja myös lapsuudessa saatu malli saattaa ajaa päihderiippuvuuteen. Esimerkiksi kipulääkkeiden käytön riippuvuudessa kyse ei ole läheskään aina alkuperältään fyysisestä sairaudesta, vaan henkisen paineen, masennuksen, erilaisten pelkojen, toivottomuuden, yhteiskunnasta sivuun jäämisen tai avunsaannin puutteellisuuden seurauksena syntyneistä fyysisitä ongelmista ja kiputiloista kuten päänsärky, vatsakivut ja lihaskivut. Aikuisten huonovointisuus yhteiskunnassa heijastuu lapsiin ja avuntarve lisääntyy joka ikäluokassa.

Nyky-yhteiskunnassa päätöksiä tekevien ihmisten, niiden päättävien politikkojen toiminta omaa kansakuntaa kohtaan näkyy seurauksina siinä, miten väestö jaksaa selvitä kaikesta ja jaksamisen tila tuntuukin menevän aikalailla alamäkeä.

Voiko Suomea enää sanoa sivistysyhteiskunnaksi ?

”Sivistysyhteiskunta tunnetaan siitä, kuinka se kohtelee heikoimpia kansalaisiaan.”