”Sadepäivänä on myöhäistä hankkia sateenvarjoa”.

Tämän viisaus unohtui aikoinaan suomalaisilta poliitikoilta 1930-luvun lopussa.

Ennen talvisotaa Suomen poliitikot kyllä ymmärsivät jollain lailla sen, että oli varustauduttava mutta käytännössä hankintoja varten tarvittavia rahoja ei saatu.

Vasta syksyllä 1939 puolustusministeri Niukkanen havaitsi, että puolustusmäärärahoja oli ylitettävä noin 600 miljoonalla markalla. Valtioneuvosto hyväksyi ylitykset vasta 30. 11. 1939 – silloin maa oli jo sodassa.

Suomen kansa maksoi verellään nämä niukkastelut talvisodan aikana.

Suomi ottaa lainaa ja rahoittaa toisten kullunkeja?

Nyt tilanne on monimutkaisempi ja toisaalta samanlainen. Ukrainan ja Venäjän välinen sota jatkuu. Euroopan maat ovat nostaneet puolustusmäärärahojaan ja Suomikin on tehnyt niin. On tehty myös päätös Ottawan maamiinasopimuksesta luopumisesta.

Ongelma on vain se, että vaikka Suomi on huolehtinut omasta turvallisuudestaan ei EU ole (poislukien Puola) oikein panostanut siihen. Euroopan maat ovat laiminlyöneet oman puolustuksensa uskoen siihen, että kyllä USA maksaa ja puolustaa.

Nyt on uusi ääni kellossa.

Presidentti Trump ei enää allekirjoita shekkejä EU:lle. On siksi käytettävä omaa rahaa.

Saksan uusi hallitus näyttää esimerkkiä ja aikoo investoida lainarahalla omaan puolustukseensa ensin 500 miljardia ja sitten toisen 500 miljardia.

EU:n byrokratia on reagoinut tähän ja yllätys, yllätys – se on keksinyt että myös EU lainaa rahaa. Komissio on selvittänyt uutta 150 miljardin euron rahoitusvälinettä puolustusinvestointien rahoittamiseen.

Suomi kuulemma tukee sitä (!!!)

Kyseessä ei ole edellisen ”varmuusvälineen” kaltainen laina, jolla maksettiin koronakuluja ja Italian remontit. Nyt tehdään jotain aivan uudenlainen ”varmuusväline”. Preservatiivi tai ei mutta laina se kuitenkin on ja suomalainen veronmaksaja maksaa sen joskus.

Tämä ns. Safe-väline on osa laajaa niin kutsuttua ReArm Europe -suunnitelmaa, jossa on muitakin pilareita, joihin liittyy muun muassa finanssipoliittisten sääntöjen joustot.

Selkosuomeksi: otetaan lainaa eikä enää pidetä kiinni siitä, että EU-maiden menot vastaavat tuloja. Safe-väline on lainarahoitteinen. Toisin sanoen EU ottaisi lainaa markkinoilta lainattavaksi jäsenvaltioille.

ETLA vastustaa?

Vanha markkinasääntö on se, että tuotteiden hinnat kasvavat, jos tuotteilla on kovasti kysyntää. Asemarkkinat ovat nyt ylikuumentuneet, aseteollisuuden osakkeet ovat pilvissä ja aseiden myyjät määrittelevät hinnan.

Tällaisessa tilanteessa on miltei selvää, että EU:n lainarahasta lipeää suuri osa korruptioon ja kasvaviin hintoihin.

Tilanne on niin kihara, että ETLA epäröi ja asettaa suuria kysymysmerkkejä tällaiselle hankkeelle (https://www.etla.fi/ajankohtaista/lausunnot/valtioneuvoston-selvitys-rearm-europe-suunnitelma/). Suurelle valiokunnalle lähetetyssä lausunnossa epäillään tätä lainahökötystä.

Laitan tähän ETLA:n kannanoton eduskunnan suurelle valiokunnalle. Se on paljonpuhuva.

” Yhteisvelka esitetään jälleen poikkeuksellisena ja väliaikaisena ratkaisuna, vaikka kyse on EU:ssa vakiintuvasta toimintatavasta (RRF, SURE, SAFE). Yhä useammin tarpeelliseksi katsottuja menokohteita rahoitetaan jäsenmaiden yhteisvelalla, kun vaihtoehtona olisi kansallisen finanssipoliittisen liikkumavaran luonti julkista taloutta sopeuttamalla.

On epäselvää, mitä tarkoittaa Suomen kokonaisetu, jonka perusteella valtioneuvosto pitää SAFE-instrumentin yhteisvelkaa Suomelle tarkoituksenmukaisempana kuin kansallista, markkinaehtoista velkarahoitusta, jonka käytöstä voidaan päättää kansallisesti, ja joka on ainakin toistaiseksi edullisempaa ja hallinnollisesti kustannustehokkaampaa kuin EU:n yhteisvelka.”.

Todellakin. Tässä ei puhu nyt mikään hörhö-organisaatio tai marginaalinen ryhmä. 

ETLA nosti kuitenkin kissan pöydälle.

UNOHTUIKO KANSALLINEN ETU???

Mikä on Suomen kansallinen etu?

Mikä on Suomen kokonaisetu, jos kirjoitetaan taas nimi lainapapereihin?

Niitä tahmaisia lainapapereita ovat allekirjoitelleet niin valtiovarainministeri Suomen ja Kreikan valtiovarainministerit Jutta Urpilainen ja Evangelos Venizelos kuin myös Annika Saarikko.

Laitan tähän rautalangasta: EU-käytänteiden mukaisesti siitä haettavasta 150 miljardin potista Suomi tulee saamaan minimaalisen vähän ja maksamaan maksimaalisen paljon. Siitä huolimatta, että luvataan toista.

Kuten korona-kupruilussa Suomi maksaa ja italialaiset tekevät remontteja 100% rahoituksella.

Miten ihmeessä on mahdollista, että hallitus lähtee tähän hullutukseen mukaan?

Suomen hallituksella on yksiselitteisen kielteinen kanta EU:n yhteisvelkaan sen omassa hallitusohjelmassa.

Entä miten on mahdollista, että perussuomalaiset lähtevät tähän EU-kelkkaan? Onko kaikki ohjelmat unohdettu? Onko puolue muuttunut eurostoliiton kannattajaksi? Vai ovatko kannattajien ja äänestäjien kannat muuttuneet? Paljonko meidän kannatuksemme on kun luovumme tästä kannasta?

6%?

Mennäänkö me tähän? Maksamaan Espanjalle sen tykkejä. Livauttamaan rahaa hämärille tahoille erilaisten hankintaprosedyyrien kautta? Lihottamaan brysselaattien kukkaroa?

Miten tämä on mahdollista?

Kuka ottaa tästä vastuun? Vai onko syy taas mediassa? Ja jatketaan aloitettua hyvää työtä loppuun saakka – aina 2027 vaaleihin saakka?