Hyvät lukijat!

Kansanedustaja Sebastian Tynkkysen aloittamaa mentorointiohjelmaa kritisoivasta kirjoituksestani alkoi Perussuomalaisen blogisivuston kommentointiosiossa kiivas keskustelu koskien maamme toista kansalliskieltä eli ruotsia ja sen olemista pakollisena opetettavana aineena kouluissa. Päätän keskustelun omalta osaltani oheiseen yhteenvetoon.

Vaikka aihe ei miltään osin liity presidentinvaaleihin tai puolueemme ehdokkaaseen Jussi Halla-ahoon, otan ensimmäiseksi käsittelyyn vaaleissa käyttämämme iskulauseen: ”Suomen pitää olla TURVALLINEN TILA”. Turvallinen tila sanana on lähtöisin vihervasemmistosta, joka hyvinkin pitkälti on omannut vain itselleen sen, miten kyseinen turvallinen tila määritellään ja mitä siihen kuuluu.

Kyseistä termiä on käytetty muun muassa paikasta/olosuhteista, joissa ei hyväksytä rasismia. Otin tarkoituksella turvallisen tilan ja rasismin ensimmäisenä käsittelyyn. Poliittiset vastustajamme ovat kautta puolueen historian syyttäneet meitä rasistiseksi puolueeksi, lähtökohtaisesti täysin perusteettomin argumentein ja vain omaa ideologiaa tukeakseen. Puolueessamme on valitettavasti rasistiseksi luokiteltava ryhmittymä, mutta ei siinä merkityksessä kuin vastustajamme sen esittävät. Moni mieltää kyseisen termin rotuun tai ihonväriin perustuvaksi syrjinnäksi. Kaiken vihervasemmistolaisen median lietsoman hysterian alle jää kuitenkin huomaamatta, että myös kieleen perustuva syrjintä on rasismia.

Ajatteluprosessi jäi puolueessamme keskeneräiseksi, kun vanha nuorisojärjestö virallisen tiedonannon perusteella lakkautettiin rasistiseksi määritellyn etnonationalismin johdosta. Uuden nuorisojärjestön puheenjohtaja, nykyinen kansanedustaja Miko Bergbum jota voidaan perustellusti Tynkkysen ohella pitää uuden organisaatio yhtenä pääarkkitehdeista totesi medialle 15.09.2020 seuraavaa: ”Meidän järjestömme ei allekirjoita millään tavalla rasismia”. Bergbom, uusi nuorisojärjestö ja sitä käytännön tasolla omanaan pitävä Sebastian Tynkkynen ovat kuitenkin puolueessamme eniten suoranaista vihamielisyyttä lietsovia vaikuttajia koskien ruotsin kieltä ja suomenruotsalaista kansanosaamme.

Puolueemme aloitti eduskuntavaalikampanjan käytännössä Suomalaisuuden liiton ainakin silloisen puheenjohtajan, professori Rostilan kirjoittamalla Suomalaisuusohjelmalla 26.09.2022. Oudoksun, että puolueemme antoi Rostilan vapaasti kirjoittaa suoranaisen vihamanifestin koskien ruotsin kieltä ja sitä äidinkielenään tai toisena kielenään puhuvia kohtaan. Suomalaisuusohjelma oli niin törkeä, että jopa allekirjoittanut harkitsi vakavasti eroamista Perussuomalaisesta puolueesta. Rostila käytännössä riisti suomalaisuuden suomenruotsalaisilta ja kaksikielisiltä. Itse olen kovaksi keitetty sotilas ja katsoin, että pystyn parhaiten ajamaan isänmaamme etua Perussuomalaisesta puolueesta käsin. Tiedän kuitenkin monta suomenruotsalaista puoluetoveria, jotka kokivat Suomalaisuusohjelman erittäin ahdistavana, iljettävänä ja epämieluisana. Heille puolue ja sen tilaisuudet eivät enää täyttäneet tunnetta turvallisesta tilasta!

Oman poliittisen ideologian eteenpäin ajaminen vahvalla tunteen palolla ja periksiantamattomuudella on täysin eri asia kuin suoranainen fanatismi. Fanaatikolle on tyypillistä ajatusmaailman syvä mustavalkoisuus ja kapeakatseisuus. Kyseisen kaltaiselle henkilölle muodostuu yleensä jokin asia, kuten oheisessa kontekstissa ruotsin kielen pakollinen opettaminen kouluissa vahvasti pakonomaiseksi, jonka puolesta kaiken muun voi uhrata.

Tämän kaltaista ajatusmallia alleviivaa mielestäni erinomaisesti blogien kommentointiosuudessa esitetty kysymys Yleisradion täysin ylimitoitetuksi paisuneen budjetoinnin voimakkaasta leikkaamisesta. YLE on yksi maamme politisoituneimmista medioista ja Suomen ollessa vakavasti velkaantunut, kyseisen median budjetista tulisi leikata huomattavasti. Edellä esitetty ei ole pelkästään allekirjoittaneen näkemys vaan myös Perussuomalainen puolue jakaa ajatuksen siitä, että YLE tulisi asettaa säästökohteeksi. Pakollisen ruotsin kielen vastustajille esitettiin kommentointiosiossa kysymys siitä, että jos he saisivat vapaasti päättää vaihtoehdon, lakkautetaanko ”pakkoruotsi” vai leikataanko voimakkaasti YLE:n budjetista sekä lisäksi vielä YLE-vero poistettaisiin, vastaus oli yksioikoinen; ”pakkoruotsi” on lakkautettava. Kysymysasettelua jatkettiin sillä, olisiko mitään vapaasti valittavaa toimea, jonka he haluaisivat toteuttaa, jos ruotsi jätettäisiin kouluissa opiskeltaviin pakollisiin aineisiin. Kysymys jäi ilman vastausta. Toisin sanoen, haittamaahanmuutto, SDP:n poliittiset lakot, virkamiesten viherpolitisoituminen, totaaliseen katastrofiin ajautunut suurpetopolitiikka, mikään ei kelvannut. ”Pakkoruotsi” on lakkautettava. Kaikki oikeasti relevantit ja vakavat asiat ja niiden muuttaminen voidaan uhrata kielifanaatikkojen pakkomielteen johdosta. Edellä esittämäni, jos mikä osoittaa fanaattisen ajatusmaailman kapeakatseisuuden sekä joustamattomuuden.

Kun asiaan otetaan juridinen aspekti, toistan aikaisemmassa blogissani esittämäni faktat. Maamme ylimmän lain, eli perustuslain 2 luvun 17 § 1 momentissa todetaan: ”Suomen kansalliskielet ovat suomi ja ruotsi”. Kyseisen lain 2 luvun 6 § 2 momentin perusteella: ”Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan […] kielen […] perusteella”. Lisäksi juridisen kokonaisuuden sinetöi perustuslain 2 luvun 17 § 2 momentin sitaattikiteytys seuraavasti: ”Jokaisen oikeus käyttää tuomioistuimessa ja muussa viranomaisessa asiassaan omaa kieltään, joko suomea tai ruotsia, sekä saada toimituskirjansa tällä kielellä turvataan lailla. Julkisen vallan on huolehdittava maan suomen- ja ruotsinkielisen väestön sivistyksellisistä ja yhteiskunnallisista tarpeista samanlaisten perusteiden mukaan”.

Edellä esitetyt perustuslain kohdat ovat yksiselitteiset. Jos joku, kuten ”pakkoruotsin” vastustajat kokevat lainsäädännön vääräksi, muutosta tilanteeseen on haettava perustuslain muutosluonteisena. Kuten aikaisemmassa kirjoituksessani totesin, jos lähdemme esittämään perustuslain vastaisia vaateita ilman, että ne esitetään perustuslain muutoksena, kyseenalaistamme koko Suomen tärkeimmän lainsäädännön. Oheinen taas vie pohjan kaikelta muulta perustuslakiin viittaamaltamme argumentaatiolta. Kysymys on siis oman ideologiamme argumentaatiollisen uskottavuuden kannalta erittäin vakava. ”Pakkoruotsin” vastustajien kannalta perustuslailla ei tunnu olevan minkään laista arvoa. Tämän osoittaa seuraavat sitaatit kommentointiosiossa:

”Teoria on vain teoriaa mutta käytäntö on käytäntö. Vaikka Suomen perustuspaskalain 17 § mukaan kansalliskielet ovat suomi ja ruotsi niin Suomen epävirallinen VALTAKIELI on suomi ja pysyy. Pakkoruotsin oppiminen täällä Suomessa tavalliselle suomalaisille on vain lakiin kirjattu teoreettinen muodollisuus eikä mitään muuta”.

”Ruotsi on suomenkielisille vieras kieli! Mikään laki ei muuta tätä todeksi”. ”Suomessa ei ole kuin yksi pääkieli, se on suomen kieli”.

Uskon edellä esitettyjen sitaattien osoittavan lukijalle, että kyseisille ruotsin kieltä vastustaville henkilöille ei lainsäädännöllä ole mitään merkitystä. On erittäin vakavaa, että jopa maamme peruskalliota kutsutaan kansallismielisiksi itseään esittävien taholta virallisella poliittisella palstalla ”perustuspaskalaiksi”. Muutoinkin on huomion arvoisaa, että perussuomalaisiksi itsensä ilmoittavat ruotsin pakollisuutta vastustavat henkilöt käyttävät laajalti alatyylistä kielenkäyttöä, suomenruotsalaisten nimittämistä ”hurreiksi”, ynnä muuta. Vakavasti otettavalla poliittisella palstalla voimakkaatkin kommentit tulisi pyrkiä esittämään asialliseen ja kiroisanoja välttelevään tyyliin. Blogipalsta on kuin ”puolueen avoin olohuone”, kansalaiset määrittelevät paljolti perussuomalaiset/perussuomalaisuuden käyttäytymisemme mukaan.

Tärkeänä lisäyksenä oheiseen tuon esille vielä sen, että pelkästään osa vihervasemmistolaisista avainpoliitikoista on julkisesti todennut lain rikkomisen/kansalaistottelemattomuuden osittain sallituksi, jos päämäärä on oikea. On erittäin valitettavaa, että osa puolueemme jäsenistöstä ja kannattajista jakaa julkisesti saman argumentaation poliittisen päävihollisemme kanssa!

En ole esittänyt, että perustuslain 17 § vaatisi pakollista ruotsin kielen opiskelua koulussa. Lähes kaikki ”pakkoruotsin” vastustajat esittävät, että heillä ei ole mitään suomenruotsalaisia ja ruotsin kieltä vastaan. He vastustavat vain kyseisen kielen pakollisuutta. Tämä väite ei kuitenkaan ole uskottava rinnastettaessa se lähes kaikista kommenteista selkeästi esiin työntyvään vihamielisyyteen. Lisäksi niin kauan kuin perustuslain 2 luvun 17 § 2 momentti on nykyisen kaltainen, kukaan ei ole esittänyt realistisesti missä ja milloin ruotsin kieli opetetaan, jos ei koulussa.

Samoin väite siitä, että jokaisen suomalaisen ei tulisi vähintäänkin tyydyttävästi osata toista kansalliskieltämme, on väärä. ”Pakkoruotsin” vastustajat toteavat usein, että perustuslaki jättää avoimeksi sen, miten kielipalvelut järjestetään. Näinkään asia ei varsinaisesti ole. Perustuslain 2 luvun 17 § 2 momentissa selkeästi esitetään vaateet, jotka molempien kansalliskieliemme osalta tulee täyttyä. Otan lukijoille kommentointiketjusta havainnollistavan ja ”pakkoruotsin” vastustajille tyypillisen epärealistisen esimerkin:

”Perustetaan tulkkikeskuksia, joissa suomi-ruotsi tulkit päivystävät jatkuvasti ympärivuorokautisesti. Tällöin nettiyhteyden kautta saadaan hetkessä yhteys kyvykkääseen tulkkiin. Älypuhelimien yleistyttyä tämä on täysin käypä toimintatapa. Käytössä kaikille viranomaisille. Tulkkikeskukset palvelevat koko maata, tulkkikeskuksia ei tarvitse olla monta”.

Kaikki ajattelevat ihmiset ymmärtävät edellä esitetyn mahdottomuuden. Vaikka lääkärikeskuksiakin on lukuisa määrä maassamme, saattaa soittaja joutua pahimmillaan odottamaan tuntikausia. En pysty ymmärtämään sitä, että yleishyödyllinen ruotsin kieli, joka on avain englannin, saksan ja muiden germaanisten kielten nopeampaan oppimiseen, koetaan niin vastenmielisenä, että aikuiset ihmiset, saadakseen pois kyseisen kielen pakollisen opetuksen kouluista vakavissaan esittävät Google sanakirjoja, tulkkikeskuksia ynnä muita epärealistisuuksia.

Hyvän ja rationaalisen argumentaation omaava presidenttiehdokkaamme Jussi Halla-aho on usein painottanut täysin perustellusti laajan sananvapauden tärkeyttä. Sananvapaus on myös ehkä yksi kulmakivistä, jonka kaikki ihmiset perussuomalaisuudesta ja sen poliittisista haaroista tietävät. Nyt, kun ”pakkoruotsin” vastustajat eivät pysty kommentointiosiossa argumentoimaan muun muassa edellä käsiteltyä kysymystä siitä, miten perustuslailliset oikeudet järjestetään, jos ruotsin pakollisuus poistetaan, hyökkäävät he suoraan oman puolueensa virallisella sivustolla sananvapautta vastaan. Tästä esimerkkinä:

”Palstan ylläpito huomio! Miten tämän pakkoruotsittajien porukan annetaan melskata täällä ihan vapaasti. Täysin käsittämätöntä. Ylläpidon pitäisi puuttua tähän jankutukseen”.

Toisin sanoen, kun oma argumentaatio ei riitä, tulee vastapuolelta poistaa sananvapaus. Täysin perussuomalaisen ideologian vastainen ajatus, mutta kuten kirjoitukseni alussa totesin, fanaatikkojen ajatusmaailma keskittyy yleensä johonkin pakonomaiseen päähän pinttymään ja sen puolesta kaikki muut hyveet ja tavoitteet voidaan uhrata.

Oudoksun myös sitä, että monen ”pakkoruotsia” vastustavan puoluetoverin, tai ainakin sellaiseksi esiintyneen kommentti oli selkeästi uhkaava. Tämän kaltaisiin, suoraan tai epäsuoraan uhkaaviin kommentteihin ylläpidon tulisi puuttua!

Perussuomalaiset poliitikot, kuten allekirjoittanutkin ovat esittäneet usein rationaaliset perusteet omaavia epäilyjä tai suoranaisia esimerkkejä tutkimusten manipuloinnista. Saman kaltaista keskustelua on käyty myös galluppien osalta. Puolueemme poliitikkojen täysin aiheellisille epäilyksille ”virallisten” tutkimusten tai galluppien manipuloinnista eivät ”pakkoruotsin” vastustajien kommentit myöskään ole loogisia. Kun kyseessä on ruotsin kieli esitetään, että tutkimukset ja gallupit suomalaisten yleisestä ruotsin kielen pakollisen opiskelun vastustamisen laajuudesta ovat kiistatonta totta. Itse en kyseisen kaltaista ole laajemmin havainnut.

Loppuyhteenvetona totean, että suomensuomalaiset ja suomenruotsalaiset jakavat täysin yhteisen kansallisen identiteetin, historian, kulttuurin ja perinteet kielellisistä eroavaisuuksista huolimatta. Niin kauan, kun perustuslaki pysyy nykyisen kaltaisena, en näe mitään muuta realistista mahdollisuutta, kuin ruotsin sekä vastaavasti suomen kielen pysymisen pakollisten aineiden listalla kouluissa myös tulevaisuudessa.

Fanaatikot eivät muuta näkökantaansa. Edellä mainitusta syystä heidän kanssaan ei ole kovin henkevää, saati järkevää väitellä. Olen tältä erää sanani sanonut kielikysymyksestä ja keskityn toisiin, mielestäni tärkeämpiin poliittisiin aiheisiin. Kielikysymys on kuitenkin viimeisten päivien aikana osoittautunut siinä mielessä tärkeäksi, että puoluejohdon on jatkossa selkeästi tuomittava toiseen kansalliskieleemme ja sitä puhuviin kohdistunut viha ja syrjintä. Ne, jotka asian tärkeäksi näkevät, voivat jatkaa kielipoliittista keskustelua, mutta sen täytyy pysyä asiallisena.

Elämme vakavia aikoja ja emme saa antaa kielikysymyksen repiä riekaleiksi puoluettamme ja kansaamme. Kielivihan aika on ohi, jättäkäämme se menneisyyteen. Vanhoja jo arpeutuneita haavoja ei ole tarpeen avata uudestaan!