Lähiopetus on oppilaan oikeus

Ammatillisen koulutuksen reformin (Laki ammatillisesta koulutuksesta 1.1.2018) mukaan työpaikalla oppimista lisätään ja opiskelija laatii yksilöllisen opintosuunnitelman opintopolun ohjaajansa kanssa. Ohjaajien tulisi ottaa suurempi vastuu oppilaan opintojen etenemisestä suunnitelman mukaisesti. Uudistuksen myötä ammatillisten tutkintonimikkeiden määrä vähenee 187 tutkinnolla, mikä on noin puolet entisestä. Tutkintonimikkeitä on vähemmän, mutta ne ovat laaja-alaisempia.

On arvioitu, että lähiopetustuntien määrä laskee noin 16-18 prosenttia ja se on mielestäni pois aina oppilaan opetuksesta, oppimisesta ja tuesta. En usko, että edes opettajatkaan ovat tästä mielissään, koska he kantavat huolta oppilaistaan ja kantavat vastuuta opetustyöstään. Kehityssuunta ei ole oikea, koska alaikäisellä oppijalla voi olla oma henkinen ja fyysinen kehitys kesken ja opetellaan vasta itsenäistä elämää ja vastuunottamista. Monipuolista tukea tarvitaan sekä vanhemmilta että opettajilta. Joillekin yksilöllinen opintopolku antaa juuri oikean vapauden edetä ammattiin nopeasti omaan tahtiin ilman ongelmia. Jos oppijalla on jokin aikaisempi tutkinto, niin hän voi helposti täydentää puuttuvaa osaamistaan, mikä on reformin yksi keskeinen tavoite.

On tullut esiin, että oppilaitoksissa on monia erityistukea tarvitsevia nuoria, jotka tarvitsevat paljon tukea ja valvontaa opettajilta selviytyäkseen opinnoistaan. Myös hyvin pärjäävien ja motivoituneiden opiskelijoiden tulee saada riittävästi huomiota ja tukea opettajalta.

Oppilaitoksilla on itsellään suuri vastuu ja päätösvalta budjetin suhteen. On tärkeätä mitoittaa resurssit oikein, tärkeintä on korkeatasoinen opetus ja mahdollisuudet siihen.

Ammatillisen koulutuksen uudistusta tuetaan 15 miljoonan euron lisärahoituksella, saadaanko sillä lähiopetusta lisää, vai valuuko rahat pakollisiin kiinteistökuluihin ja laitteisiin.

Median kautta on jo kuulunut soraääniä, että reformin tavoitteet ja vaikutukset eivät ole pelkästään myönteisiä (esim. A-studio 9.10.18). Viimeaikaisen palautteen vuoksi oppilaan opintojen ohjausta pitäisi lisätä ammattiopistoissa. Nuoret kokevat, etteivät osaa tehdä ja hahmottaa omaa opintopolkuaan riittävän selvästi ajatellen tulevaisuutta ja työllistymistä. Monet kokevat olevansa yksin vailla ohjausta. Ensimmäinen vuosi voi olla vielä selkeä, kun on tehty yhdessä lukkari, mutta sen jälkeen pitäisi jo hahmottaa tulevaisuutta ja olla itsenäisempi. Lähiopetuksen vähentäminen on korvattu itsenäisellä työskentelyllä, joka vaatii oppijalta itseohjautuvuutta. Jos opiskelu takkuaa jo alkumetreillä, nuori jää mieluiten kotiin kuin tulee kouluun, missä ei edes tunne omaa sidosryhmäänsä tai missä opettaja koetaan liian kiireiseksi ja etäiseksi.

Kun työpaikoilla oppiminen lisääntyy, pitäisi työpaikoilla ohjaamisentarve huomioida henkilöstöresursseissa. Opiskelija ei saisi olla puuttuvan työvoiman korvaaja tai pelkkä käsipari hoivatyössä. Kesko ja K-kauppiaat ovat jo reagoineet asiaan ja aikova kouluttaa kolmen vuoden aikana 900 työpaikkaohjaajaa (Kaleva 11.10.2018).

Opetusministeriön tasolla tulisi huomioida, että moni nuori on vasta noin 16-vuotias hakeutuessaan ammattiopistoon ja joutuu ehkä muuttamaan pois kotoa. Pelkästään vanhempien tuki ja huoli kaukaa käsin ei riitä, jos perusrakenteet eivät toimi oppimisympäristöissä.

Ammatillisten oppilaitosten nykytilasta ja oppilaiden hyvinvoinnista tulisi keskustella monipuolisemmin. Esim. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tilastojen (THL) mukaan ammattiopistoissa nuoret tupakoivat ja nuuskaavat enemmän, mikä vaarantaa heidän terveytensä.

Soveltuvuustestit otettava takaisin käyttöön

Reformissa olisi ehdottomasti pitänyt palauttaa takaisin soveltuvuustesti mm. lähihoitajatutkintoon aikoville. Sairaanhoitajana minunkin soveltuvuus alalle on testattu pääsykokeissa vuonna 1981 kahden päivän ajan monipuolisesti ja laajasti. Hoitoalan ammattilaisen työ vaatii vastuunottamista. Työ on henkisesti ja fyysisesti kuormittavaa. Työssä ei pärjää, jos päihde- ja mielenterveysongelmat ovat päällä. Kyse on ennen kaikkea potilasturvallisuudesta, koska potilas on riippuvainen hoitajasta. Kun soveltuvuustesti tehdään kaikille hakeville opiskelijoille, saadaan opiskeluryhmästä myös yhtenäisempi, missä on motivoituneita ja henkisesti vahvempia opiskelijoita ottamaan vastuu opinnoistaan ja vaativasta työstään.