Aamulehti 12.11.18 – ”Keksittyjä nimiä, entisiä työntekijöitä ja jopa menehtyneitä hoitajia kirjataan työvuorolistoihin, jotta hoitajamitoitus saadaan näyttämään paremmalta kuin se todellisuudessa on.

Suomen lähi- ja perushoitajaliitto Superin puheenjohtaja Silja Paavola kertoo, että haamuhoitajat ovat ongelma erityisesti yksityisissä yrityksissä. Liitolle toimitettuihin työvuorolistoihin on kirjattu työntekijäksi esimerkiksi Jaska Jokunen.”

Julkisen sektorin työntekijänä tällaiset uutiset kuulostavat erikoisen ikäviltä, uskomattomilta ja jopa keksityiltä kun henkilömitoitusta satuillaan totuudenvastaisesti näyttämään paremmalta, laittamalla listoihin haamutyöntekijöitä kuten Jaska Jokunen tai jopa kuollut työntekijä. Kylmä totuus on ollut ilmeisesti se, että osastolta on puuttunut työntekijä ja sijaista ei ole haettu tai saatu.

Kun joutuu tekemään jatkuvasti kahden työntekijän hoivatyöt, pikku hiljaa tulee työuupumus tai hakeudutaan alalta pois siitä huolimatta, että pitääkin työstään ja on siinä osaava.

Tulevan sote-uudistuksen yksi uhkatekijä on repiä säästöjä henkilöstökuluista eli työntekijöitä palkataan vähemmän tai palkkakehitys hiipuu. Hoitoalan tulee olla jatkossakin vetovoimainen, sillä ikäihmisten osuus kasvaa ja hoidontarve ei lopu jatkossakaan. Puuttuvaa työntekijää ei voi korvata millä tahansa käsiparilla tai haamulla, vaan on oltava koulutettu, ammattitaitoinen ja motivoitunut hoitaja.

Superin mukaan ilmiötä on esiintynyt erityisesti yksityissektorin joissakin hoivakodeissa ja ilmiö on lisääntymässä. Ilmeisesti työpaikan menettämisen pelon takia ilmiötä on siedetty ja vaiettu ja tilanne on jatkunut. Mitä muuta asiaan liittyy, on kysymysmerkki ja spekulaatiota, joka vaatii pikaista selvitystä.

Laissa Ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista ns. Vanhuspalvelulaki 23 § mainitaan omavalvonnasta sekä 20 § henkilöstöstä. Sitovaa hoitajamitoitusta ei ole saatu lakiin, vaan se on jäänyt suosituksen tasolle. Aamulehden artikkeli herättää ajatuksia, että valvonta sekä omavalvonta on ollut osittain riittämätöntä. Asiaan on suhtauduttu leväperäisesti ja on siten mahdollistanut lähdön epärehellisyyden polulle ja tietojen vääristelyyn.

Tällainen käyttäytyminen ja tietojen vääristeleminen, joka sallitaan verorahoilla, on kitkettävä heti pois ja vaadittava julkista keskustelua, miten näin on voitu tehdä toistetusti ja mihin tällä on pyritty ja kenen etua tässä ajetaan.

Ihmetystä herättää myös se, että Aluehallintovirasto (AVI), jonka yksi tehtävä on sosiaali- ja terveydenhuollon yksityisten toimijoiden lupien myöntäminen ja valvonta, on ollut voimaton resurssien puuttuessa. Olen ollut tänä syksynä AVIn alueellisessa tilaisuudessa, missä nimenomaan korostettiin sen neuvoa antavaa roolia sekä sitä, että se tekee tarkistuskäyntejä pyydettäessä. Asioiminen voi tapahtua nimettömänä. Myös AVIn näkemys nykyhetken tilanteesta ja toimenpiteet asian suhteen kiinnostaisi tietää.