Toimeentulotuki vai sudenkuoppa
Huolestuneena seuraan tilannetta jonka aikaan sai toimeentulotuen siirto kunnilta Kelalle. Kasvottomuus on monia auttanut hakemaan toimeentulotukea silloin kun sitä ei ole voinut tai kehdannut hakea oman kunnan toimistosta. Kelan kasvoton ihminen on nyt kuitenkin ruuhkautunut niin paljon että voi vaan kysyä miten Kela korvaa sietämättömästä odotuksesta aiheutuneet vaikeudet ihmisten elämässä?
Kun ihmiseltä menevät maksuvaikeuksien takia luottotiedot ei hän ole enää minkään arvoinen. Hänestä tulee yhteiskunnan hylkiö. Vakuutuksia ei saa, ei puhelinliittymiä, vuokratakuiden maksu vaikeutuu ja sama kaava tulee vastaan monessa muussakin asiassa.
Luottotietojen menetys on ihmiselle arvaamattoman suuri tappio. Nuoria ihmisiä pitäisi enemmän valistaa koulussa ja kotikasvatuksessa niistä seuraamuksista joita luottotiedottomuus aiheuttaa pitkäksi aikaa. Pikavippien otto ei ole koskaan ratkaisu rahattomuuteen vaan se painaa velallisen yhä vain syvemmälle velkahelvetin sokkelikkoon josta ei ole selkeää ulospääsyä. Siihen tarvitaan ammattiapua ja rohkeutta hakea sitä. Kaikilla ei ole tulevaisuudessa perintöosuuksia joilla selvitä kuiville veloista ja ulosottokierteen päätyttyäkin menee vielä vuosia että luottotiedot puhdistuvat. Velalla maksetut velat ovat tekohengitystä joka on suistanut monta ihmistä kuilun pohjalle ja henkilökohtaiseen konkurssiin.
Kelan virkailijat tekevät varmasti parhaansa. Heitä on liian vähän. Miten ihmiselle voi korvata sen jos hän ei rahattomuuden vuoksi kykene ostamaan lääkkeitä, terveys menee, vuokranmaksu myöhästyy ja pahimmillaan siitä seuraa häätö, luottotietojen menetys, työttömyys, väsymys… koko perheen pahoinvointi…jne jne.
Toimeentulotuen ei pitäisi olla se viimeinen vaihtoehto. Työtä enemmän ja opiskelumahdollisuuksia. Tyhjästä ei työtä tarjoilla ja liitoskuntien mahdollisuudet ovat rajalliset. Uusien yksilölähtöisten mahdollisuuksien kartoittaminen on tärkeää.
Vielä lopuksi kannan erityistä huolta pienistä maatiloista jotka kituuttavat pienten EU-tukien varassa. Miten niiden toimeentulotuen käy? Miten Kela suhtautuu tänä päivänä maanviljelijän toimeentulotukihakemukseen? Minulla oli pieni perintömaatila ja toimeentulon kanssa vaikeuksia. Kunnan virkailijat laskivat EU-tuet karkeasti kuukausisuorituksiin, vaikka tuet tosiasiassa tulivat vain pari kertaa vuodessa. Kunnan virkailija kehoitti elämään kuukausituloiksi jaetuilla EU-tuilla vaikka Melan lakimies lähetti heille lausunnon koskien minun perhettäni että EU tuet on tarkoitettu maatilan pyörimiseen ei siellä asuvien ihmisten elämään. Toisin sanoen en saanut toimeentulotukea mihinkään, en sähköön ruokaa lapsen lääkkeisiin… mihinkään. Tukirahat (noin 10 000€) tulivat ja menivät paalauslaskuihin ja muihin maatilan kuluihin, veroihin, sekä sähkölaskuihin jotka roikkuivat odottamassa totaalista notkahdusta. Kunta ei ottanut maatilan menoja huomiin.
Yhtenä Jouluna saimme kunnan virastosta 70 euron arvoisen kupongin joilla saimme ostaa Jouluksi ruokaa mutta -ei eläimille.
Maatiloilla olisi varmasti tytötä useammalle tekijälle. Köyhä maanviljelijä ei voi palkata työtöntä töihin siten että maksaisi ensin täyden palkan ja saisi siitä myöhemmin osan takaisin. Uskon ja tiedän että maaseutu työllistäisi monta käsiparia jos organisaatiota uudistettaisiin maanviljelijän ja tyttömän eduksi. Nykyajan trendi on että työtön ei saa tehdä yhtään mitään edes auttaakseen lähimmäistä ilman seuraamuksia ja korvausten loppumista.
Köyhän kansan ja mahdollisuuksien
maaseudun puolesta.
Anu Elovaara
Omaishoitaja
Kuntavaaliehdokas 2017.
Nivala, Pohjois-Pohjanmaa
Tekstin aiheet:
Osallistu keskusteluun!
0 kommenttia