Aamukahvit ja ensimmäinen lukemani uutisotsikko oli ”peura hukutti metsästyskoiran”.Uutisoinnin ohessa kommentointi oli tunteisiin menevää ja eläintä inhimillistävää niin koiran kuin peurankin puolesta.

Asun Nivalassa jossa on noin 10 500 asukasta. Meillä on paljon hajaseudun asutusta, kyläkouluja, ammattikoulutusta, teollisuutta ja susia. Nivalan ja lähikuntien alueella liikkuu 14 aikuisen suden ja pentujen lauma. On vain ajan kysymys että syntyy konfliktitilanne ihmisen ja suden välillä.
Koulukyydeistä käydään jatkuvaa keskustelua. Susien reviirit eivät kuitenkaan kulje vain koulumatkojen varrella vaan sudet tulevat ihmisten pihoihin. Nivalalehden uusimmassa susitilannetta käsittelevässä jutussa oli ollut hyvä ilmaus että ”koirien haukku on susien vellikello.”
Susikanta on kasvanut. Julkisuuteen kaipaan keskustelua siitä kuinka paljon Suomen susista on syntynyt eläintarhoissa ja sieltä vapautettu luontoon. Ihmisen lähellä kasvanut eläin ei osaa pelätä ja esimerkiksi koneen ääni on ehdollistanut sudet odottamaan ruokaa. Tämä selittänee sen että susia pyörii pelloilla raktoreiden ympärillä ja laumat hakeutuvat maatilojen lähelle.
Maatiloilla kuolee aina ajoittain eläimiä. Raatokeräys ei välttämättä toimi nopeasti ja on lisäksi kallista. Esimerkiksi hevosen kyyti Honkajoelle maksaa yli 500€ ja naudan on hieman halvempi. Olisiko tulevaisuudessa mahdollista että maatilat saisivat viedä kuolleen eläimen sydänmaalle petojen ruuaksi? Mikä ero on sillä että haaskat palvelevat metsästystä ja matkailua kuin myös pitäisivät pedot ravinnon saannin toivossa pois ihmisen läheltä?
Ruokinnasta puheenollen on inhimillistä että ihmiset haluavat hoivata metsän eläimiä mutta olisi varmasti parempi jättää peurat, jänikset ja muut ruokkimatta kotipihaan sillä riistaeläimet houkuttelevat pedot paikalle.