Somettunut elämäni
Äidin tehtävä on olla kotona nyrkin ja hellan välissä – vai onko? Onko meillä oikeus kulttuurivapaaseen mielipiteeseen naisen roolista. Maria Vierton Yökylässä ohjelman eräässä jaksossa yksi varakkaan, menestyneen miehen vaimo sanoi ettei naisen pidä tehdä lapsia jos haluaa kulkea ja olla kuin mies. Jäin miettimään ajatuksen tiivistystä, monellako meistä naisista on varaa jäädä kotiin ja olla kuin perinteinen nainen suoraan Niskavuori elokuvasta, vaikka taisivat ne silloinkin talollisten emännät teettää pahimmat työt piioilla.
Äidin rooli on moniselitteinen, se imaisee mukanaan. Nykyisin voimme peilata omaa äitiyttämme somettuneen maailmamme kautta, millainen äiti minun kuuluisi olla ja millaisia äidillisiä velvollisuuksia minulla on. Lapset ovat elämän suola monessa mielessä. He ovat myös suola menneisyyden haavoihin silloin kun lapsi teini-iän uhmassa kertoo äidilleen millainen äidin olisi kuulunut olla, risut ja ruusut. Minä kuulin oman murkkuni suusta mielenkiintoisen lauseen… -äiti, sun olis pitänyt asettaa tiukemmat rajat. Mulla ei ollut lapsena kuria.
Palaute pisti miettimään menneitä vuosia, kiireistä lapsiperhearkea ja moninaisia elämään kuuluvia muutoksia.
Miten voin asettaa rajat somettuneessa maailmassa?
Verrattuna omaan nuoruuteeni jolloin teini-iässä sain ensimmäisen kännykkäni, kapulan numero yksi Nokia Ringo, nykyajan nuoruus on paljon hallitsemattomampi. Somekulttuuri kasvaa koko ajan luoden erilaisia alakulttuureja, antaen suuntia, luoden ihanteita. Kaikki on tarjolla tuosta noin vaan nuorisolle yhdellä kännykän latauksella. Elämä on somettunut kaikilla mausteilla. Ystävät kaverit viholliset, pedofiilit esikuvat… hyvät, pahat, mitä kaikkea somemaailmassa voikaan olla nuoren elämään tarjolla. Voiko yksi äiti tai voivatko edes vanhemmat yhdessä hallita koko sitä sometulvaa joka tursuaa nuoren tietoisuuteen? Internet älykännykät, tietoyhteiskunta ja sen suomat somemahdollisuudet ovat erittäin hyvä asia. Kaikki on saatavilla kädenojennuksen päässä mutta tietoa täytyy osata hallita. Luulin että minäkin äitinä koulutukseni puolesta, graafinen suunnittelija ja amk medianomi osaisin pysyä teini-ikäisen tyttäreni jäljillä, opastaa ja hallita hänen somekäytöstään. Viime talvena tapahtui se notkahdus että minun oli pakko nostaa kädet ylös ja luovuttaa, en tiedä missä kaikkialla lapseni somettaa. Tarkoitan edellisellä nyt snapchattia, instagramia ja mitä kaikkia niitä nyt kaikkia olikaan ja erilaisia nuorten suosimia keskustelufoorumeita. Some on kuin metsä, niin se vastaa kuin sinne huudetaan hyvässä ja pahassa. Toivoisin lisää keskustelua netissä ilmenevästä kiusaamisesta ja kuinka laajakantoiset seuraukset sillä voi olla. Somessa jaettu ilkeä tieto osuu ja uppoaa ja vaikka se sieltä poistettaisiinkin niin tieto jatkaa kulkuaan bittiavaruudessa määräämättömän pitkän ajan eteenpäin. Some ei ole kiusantekopaikka eikä siellä saa jakaa luvatonta tietoa.
Toivon lisää keskustelua kouluihin somekäyttäytymisestä. Mikä on sallittua ja mikä ehdottomasti kiellettyä. Hyvin kasvatetuista nuorista kasvaa hyviä someaikuisia, vastuuntuntoisia ja rehellisiä jotka tietävät mitä somessa voi jakaa.
Somettunut elämäni. Pohdin vielä lopuksi otsikkoani. Parhaimmillaan some avartaa tietolähteitäni. Kaikki mitä tarvitsen on saatavilla. Samalla some hämmentää siinä kuinka esimerkiksi älypuhelin haistaa kaikki reittini ja kulkemiseni. Puhelimeen pumpataan tietoa siitä mitkä palvelut kulloinkin ovat lähellä arvosteluineen päivineen. Some pitää ihmisen aina ulottuvilla, aikaan ja paikkaan katsomatta. Ystävät kaverit kylänmiehet kaikki ovat somessa? Entä jos some samuisi, entä jos tietoliikenne pysähtyisi ja olisimme ilman tieto-opasta suuressa maailmassa? Miten meille silloin kävisi? Osaisimmeko sytyttää tulen ilman opastusta? Osaisimmeko elää?
Someillaan ystävät, kuntalaiset, aidosti ja rehellisesti hyvillä mielin mutta muistetaan aina välillä kokeilla miltä hiljaisuus tuntuu, miltä kuulostaa hetki kun voi huokaista itsekseen ilman että kukaan tavoittaa eikä tarvitse olla some-etäisyydellä muusta maailmasta.
Someterveisin kuntalaisille
Anu Elovaara
Omaishoitaja
Kuntavaaliehdokas 2017
Nivala, Pohjois-Pohjanmaa.
Tekstin aiheet:
Osallistu keskusteluun!
0 kommenttia