Omaishoitajille on vuosien saatossa annettu paljon katteettomia lupauksia. Omaishoidontuen suuruus on luvattu tasavertaistaa. Soini lupasi yhtä ja Sipilä toista. Hieno juttu olisi toteutuessaan omasihoidontuen verottomuus.

Omaishoitajan pari vapaapäivää jää usein käyttämättä koska hoitopaikat ovat harvassa, kotiintulevia hoitajia ei ole ja omaishoitaja saattaa myös kokea kunniatehtäväksi ettei pidä vapaapäiviä vaan omistautuu 110% hoidettavalle. Pitämättömät omaishoidonvapaat pitäisi maksaa vuoden lopussa omaishoitajalle ”lomarahana”. Oli sitten vapaiden pitämättömyys johtunut omasta valinnasta tai yksinkertaisesti siitä ettei hoitopaikkoja ole.

Omaishoitajille järjestetään terveystarkastuksia joita hoitajat pelkäävät sillä niistä etsitään myös syitä joilla hoitaja todetaan kykenemättömäksi tehtävään. Omaishoitajien vesijumpat ovat hyviä ajatustasolla jos samalla kertaa järjestetään hoidettavalle hoitaja siksi aikaa kun omaishoitaja virkistäytyy. Esimerkiksi muistisairaiden vanhusten kohdalla olisi ehdottoman tärkeää mahdollistaa kotiin hoitaja. Usein vapaan tarve ei ole kuin muutama tunti tai lyhyt jakso. Vieraassa paikassa omaishoidettavalta muistisairaalta voi kadota viimeinenkin muisti ja kotiin palatessa omaishoitaja läheinen joutuu tekemään entistä suuremman työn hoidettavan eteen, korjaamaan hänet. Eräs omaishoitaja kertoi minulle ettei hänen muistisairas puolisonsa voi mennä tilapäiseen perhehoitoon koska päättäjien mielestä täytyy ensisijaisesti ajatella perhehoitoyrittäjän jaksamista. Perhehoitoon hänen tapauksessaan kelpasivat vain omatoimiset omaishoidettavat. Jäimme miettimään että milloin omaishoidettava voi olla omatoiminen?