Minulla oli kunnia olla tänään mukana sananvapausseminaarissa Kaivohuoneella, jossa puhujana oli ruotsalainen taiteilija Lars Vilks, joka on ainakin kahteen kertaan yritetty murhata ääri-islamistien toimesta. Syynä tähän on pilakuva, jossa profeetta Muhammed esiintyy liikenneympyräkoirana. Tämän vuonna 2007 piirretyn kuvan ansiosta Vilks on Al Qaidan tappolistalla ja hänet yritettiin tappaa viimeksi tämän vuoden helmikuussa Kööpenhaminassa. Yksi ihminen kuoli terroriteossa.

Kansanedustaja Mika Raatikainen Ps oli kutsunut Vilksin Suomeen ja hän moderoi keskustelua erinomaisella englanninkielellään dosentti  kansanedustajaehdokas  Arto Luukkasen Ps kanssa. Paikalla oli kolme muuta kansanedustaehdokasta Ps-puolueesta. Antti Korhonen, Pia Kopra ja Nuutti Hyttinen. Lisäksi paikalla oli noin 40 kuulijaa, parikymmentä toimittajaa ja arviolta 40 poliisia täydessä varustuksessa ja valmiudessa. Yhtään muiden puolueiden edustajaa ei avoimessa tilaisuudessa ollut paikalla. Heitä ei sananvapaus kiinnosta. Terrorin pelko saattoi olla myös syy poissaoloon. He eivät ole valmiita taistelemaan taistelemaan todellisen sananvapauden puolesta tai edes keskustelemaan siitä.

Keskustelu oli hyvä ja monipuolinen ja Vilks kertoi kiinnostavasti kantojaan sananvapaudesta ja sen puutteesta ja seurauksista Pohjoismaisissa yhteiskunnissa. Pääviestinä se että olemme alistuneet terrorin ja sadismin edessä. Demokratian vastaisista teoista on helpompi olla hiljaa kun vastustaa niitä. Näin terroristit onnistuvat tavoitteissaan. Heidän brutaalit tekonsa ovat saaneet demokratin halvaantumaan uhan edessä. Itse vasemmistolaiseksi ilmoittautunut Vilks kertoi, että monikulttuurisuus moninaisine lieveilmiöineen on pakkomielle vasemmistopuolueille Pohjoismaissa. Ilmiselvistä ongelmista ei keskustella. Alituisen tappouhan kohteena oleva Vilks on maksanut kovan hinnan sananvapaudestaan. Kuitenkin hän korosti että sananvapauden edestä täytyy taistella. Terrorille ei saa koskaan alistua. Vilks on kotimaassaan täysin hylkiön asemassa ja Islam terroristien jahtaama yhden ainoan pilakuvan takia.

Suomessa on olemassa kahdenlaista sananvapautta. Punavihreää sananvapautta, joka ei vaadi esittäjältään oikeastaan mitään muuta kuin perusteettomia ennakkoluuloja yli 500 000 suomalaista kohtaan. Sen eteen ei tarvitse taistella. Riittää kun aukoo päätään, mustamaalaa ja leimaa yli 10 prosenttia kansasta. Tämä punavihreä vastuuton sananvapaus saa edelleen kohtuuttomasti tilaa mediassa. Myös taiteilijat loistivat poissaolollaan tilaisuudessa, jossa itsensä likoon laittanut kollega kertoi mitä sananvapaus oikeasti on.

Sinivalkoinen sananvapaus on vaativampi tie. Siinä nostetaan esiin todellisia ongelmia ja vaikeita asioita seurauksista välittämättä. Äänestäjän kannattaa miettiä millaisessa maassa he haluavat tulevaisuudessa elää. Punavihreän vai sinivalkoisen sananvapauden maassa.  Oli myös hienoa nähdä kuinka monipuolista osaamista ja ajattelua seminaarin yleisön joukosta löytyi. Asioita ei hymistelty pää puskaan hengessä, vaan nostettiin esiin kysymyksiä, jotka eivät kenties ole poliittisesti korrekteja ja kaikkia miellyttäviä.  Sellaista on sinivalkoinen kaikenkattava demokraattinen sananvapaus, jota tarvitaan tähän maahan paljon lisää. Muistakaa tämä kun piirrätte numeroita lappuun sunnuntaina.