Vuoden 2013 alussa Suomessa voimaan tulleella nuorisotakuulla johon koulutustakuu kuuluu tarkoittaa, että jokaiselle peruskoulun päättäneelle taataan koulutuspaikka lukioissa, ammatillisissa oppilaitoksissa, oppisopimuksessa, työpajassa, kuntoutuksessa tai muulla tavoin. Mutta mitä tapahtuu, kun kunta ei pystykään tarjoamaan nuorelle laadukasta opintomahdollisuutta?

Ennen koulutustakuun tultua voimaan, pystyivät koulut rajamaan oppilasmääräänsä niin, että jokaiselle oppilaalle pystyttiin takaamaan laadukas opetus. Koulutustakuun myötä on oppilaaksi otettava kaikki, jotka kouluun ovat hakeneet riippumatta siitä, pystytäänkö oppilaalle takaamaan laadukasta opetusta. Oletuksena on, että kaupungit nostavat opetukseen suunnattuja varjoja, jotta laadukas opetus pystytään takaamaan mutta näinhän ei ole.

Esimerkiksi Haagan ammattikoulun luokkakoot ovat niin isot, ettei opiskelumateriaalia, siis korjattavia autoja ei riitä koko luokalle. Kuluneella lukukaudella on koko luokka korjannut yhtä autoa, joten voidaan arvata, ettei tehtäviä riitä kaikille. Opiskeleva nuori turhautuu ja poissaoloja syntyy. Tällöin oppilaitos ohjaa nuoren tuettuun opiskeluun toiseen kouluun, jossa on muutama oppilas ja asialleen sitoutunut opettaja ja jo viikossa oppilas saa opisekeluun uutta intoa ja syrjäytymisen vaaraa ei enää ole.

Herääkin kysymys, että miksi varoja ei suunnata heti laadukkaaseen opetukseen,

vaan yritetään mennä sieltä mistä aita on matalin? Oppilaan syrjäytyminen opinnoista tulee kuitenkin loppujen lopulta kalliimmaksi, kun laadukkaan opetuksen järjestäminen heti opintojen aluettua.

Kun opetuksemme on näin huonossa jamassa, en enää ihmettele miksi Suomessa on jo lähes 70 000 syrjäytynyttä nuorta ja etenkin poikien asema on heikentynyt.