Turvapaikkajärjestelmämme ei vastaa nykyajan todellisuutta.

Se tuottaa Suomelle enemmän haittaa kuin hyötyä.

On aika sanoa suoraan: järjestelmä on rikki, ja Suomen tulisi irtisanoutua tästä 1950-luvulla säädetystä turvapaikkasopimuksesta.

Nykyinen turvapaikkasopimus syntyi toisen maailmansodan jälkeen aikana, jolloin liikkuvuus, konfliktit ja muuttoliikkeen mittakaava olivat täysin erilaisia.

Se ei ollut suunniteltu massiivisiin, toistuviin ja monimutkaisiin hakemusvirtoihin, joita me nyt näemme. Tarvitsemme turvallisuutta.

Erityisen kestämätöntä on se, että sama henkilö voi hakea turvapaikkaa useita kertoja(ja lisäksi valittaa ja kannella prosessista). Tämä mahdollistaa prosessin pitkittämisen, rahan ja resurssien tuhlauksen ja järjestelmän kuormittamisen tavalla, joka ei ole reilua kenellekään: ei aidosti suojelua tarvitseville, ei viranomaisille eikä suomalaisille veronmaksajille. Toistuvat hakemukset heikentävät koko järjestelmän uskottavuutta.

Lisäksi turvapaikanhakija ei saa työskennellä ensimmäisten kolmen kuukauden aikana. Tämä käytäntö ei kannusta integroitumiseen(vaan kehottaa KELAn asiakkaaksi), vaan päinvastoin luo riippuvuutta ja passivoi. Kun ihminen ei pääse nopeasti töihin, yhteiskunta kantaa kustannukset – ja samalla menetetään mahdollisuus arvioida hakijan kykyä sopeutua ja osallistua.

Tuntuukin että suomalainen vientituote on nykyään KELAn etuudet.

Dublin-järjestelmä, jonka piti palauttaa hakijat ensimmäiseen saapumisvaltioon, ei käytännössä toimi. Esimerkiksi kuulemma Ranska ja Italia eivät ota vastaan palautuksia. Sopimus on paperilla, mutta todellisuudessa se ei toimi. Suomi joutuu kantamaan vastuun tilanteista, joissa muut jäsenmaat eivät noudata omia velvoitteitaan. Tämä tekee koko järjestelmästä epäreilun ja toimimattoman.

Suomen tulisi vakavasti harkita irtisanoutumista sopimuksesta, joka tuo meille vain turvattomuutta ja haittaa. Emme voi jatkaa sokeasti noudattamassa sääntöjä, jotka eivät toimi meidän oloissamme. Kansallinen etu ja järjestelmän toimivuus on asetettava etusijalle.

Selkeä merkki järjestelmän heikkoudesta on se, miten ukrainalaisia on kohdeltu. He ovat Suomessa tilapäisen suojelun piirissä – ei perinteisen turvapaikkaperusteen kautta. Tämä ei ole sattumaa. Turvapaikkajärjestelmä on niin jäykkä, hidas ja huonosti soveltuva, ettei se kelpaa edes eurooppalaisten pakolaisten käsittelyyn. Kun tilapäinen suojelu on jouduttu ottamaan käyttöön, se paljastaa, kuinka huonosti nykyinen turvapaikkaperuste vastaa todellisiin tarpeisiin.

Suomen on uskallettava toimia Suomen kansalaisten etujen mukaisesti ja irtautua sopimuksista jotka luovat suomalaisille vain turvattomuutta ja haittaa.

#turvallisuusensin

Aki Mäkipernaa

Eduskuntavaaliehdokas2027, Helsinki