Ainakin monen maallikon mielestä yllä olevassa otsikossa on huomattavasti perää. Hokema, usein toistettu sanonta, ”Laki on sama kaikille” on tuttua, mutta laintulkinta ja syyttämiskynnys vaihtelevat riippuen syytetyn yhteiskunnallisesta asemasta. Ylemmissä virkatehtävissä korkeita paikkoja usein perustellaan virkahenkilön normaalia suuremmasta vastuusta työssään. Ihmettelyä herättää kuitenkin tosiasia siitä,että mitä korkeammassa asemassa virkahenkilö toimii, sitä parempi on syytesuoja. Aikaisemmista kyseenalaisista oikeusmenettelyistä mainittakoon esimerkiksi Pohjois-Suomen jokien koskiosuuksien joutuminen sota-aikana paikallisilta talonpojilta kepulikonstein valtiolle. Omistajamiehet olivat rintamalla puolustamassa Suomea ja sen kansalaisten oikeuksia. Kaupat tehtiin pelkästään tiloilla olevien vaimojen kanssa, rintamalla olevilta miehiltä ei suostumusta kysytty ollenkaan. Valtiota edusti silloin URHO KEKKONEN. Kauppoja on myöhemmin useaan otteeseen pyritty mitätöimään, mutta tuloksetta. Nämä rintamalla olleet miehet eivät taistelullaan onnistuneet puolustamaan omaa omistusoikeuttaan jokimaimaistensa koskiosuuksia. MYOS VIIME AIKOINA olemme saaneet lukea esimerkkejä omituisista päätöksistä oikeusvaltiossa. Ulkoministeri (PEKKA HAAVISTON) alainen virkamies Pasi Tuominen kieltäytyi täyttämästä ulkoministeri Haaviston käskyä, todeten sen lainvastaiseksi. Haavisto siirsi virkamiehensä vastoin tämän suostumusta toisiin tehtäviin. Laisäädäntövaliokunta toteaa, että lakia on rikottu, mutta seuraamuksia tulee. Hallituskin piti äänestyksen tästä asiasta, mutta siinäkin nähtiin: ”Oma etu(hallituksen) paras etu”. Siellä äänestettiinkin hallituksen jatkamisesta, ei HAAVISTON teoista, näin kerrottiin.
TOINEN ESIMERKKI: Silloinen valtiovarainministeri KATRI KULMUNI huomasi tarvitsevansa esiintymisopetusta. Valtion heikosta rahatilanteesta piittaamatta hän hyväksyi itselleen 50 000€ maksavan kursin. Summa vastaa keskimäärin lakialoitteen omaavan virkahenkilön vuosipalkkaa. Asia tuli ilmi ja herätti pahennusta jopa omassa puolueessa. Vasta sitten Kelmuni tajusi virheensä ja tarjoutui maksamaan kulut omasta pussistaan. Hänen olisi pitänyt tajuta vastuu paljon aikaisemmin. Tällä kirjoituksella haluan tuoda esille sen, että oikeusvaltiokäsitteessämme on vielä kehittämistä. Toki monissa muissa maapallomme maissa oikeusvaltio käsitteet ovat vielä tuntematonkäsite. Nyt meillä olisi mahdollisuus toimia näissä asioissa esimerkkinä muillevaltiolle ja kansoille. Lainsäädäntö sinänsä on meillä kunnossa, mutta käytännossä auktoriteetti sen toimenpanoon ja hoitamiseen on riittämätön

Ystävällisin terveisin Aila Lahtinen, Perussuomalainen, FORSSA