Kaiken piti olla selvää. Perinteisen median edustajat oli saatu jälleen kerran heittämään aivot narikkaan ja liittymään Milton-lobbareiden kaadereihin. Korkean profiilin pr-yritys Milton oli palkattu hankkeeseen mm. hyvien poliittisten kytkösten vuoksi. Pelissä oli Guggenheimille kymmenien miljoonien jatkuva tulovirta, hankeen vetäjille hyväpalkkaiset toimet ja helsinkiläisille satojen miljoonien lasku.

Hanke eteni suunnitellusti, ja Helsingin kaupunginhallitus näytti vihreää valoa, sillä apulaiskaupunginjohtaja Ritva Viljanen (SD) oli hankkeen kiihkeä kannattaja. Myös mielipidetiedustelut valtuutettujen keskuudessa antoivat odottaa myönteistä päätöstä. Mikä enää voisi mennä vikaan?

Tällä kertaa helsinkiläiset veronmaksajat huolestuivat, vaikka HS ja YLE työnsivät jatkuvasti tarinoita, kuinka kaupunki saisi vuosittain yli puoli miljoonaa uutta rahojaan levittelevää turistia; riskejäkään ei olisi, sillä yksityinen raha hoitaisi osan kuluista ja lipputulot kattaisivat loput. Guggenheim olisi lupa painaa rahaa. Uutisoinnissa puuttui kriittisyys, tasapuolisuus ja hankkeen vastustajien kuuleminen – hanke vaikutti epäilyttävältä.

Sosiaalisesta mediasta kuitenkin löytyi myös oikeaa tietoa. Esimerkiksi Hommaforumilla revittiin auki lupauksia ja suunnitelmia: kävijämäärä ei voisi millään toteutua, yksityistä rahaa ei oikeasti olisi ja kuvataiteen sijaan rakennuksessa esiteltäisiin nykymuotoilua ja möykkytaidetta. Jörn Donner jopa arvioi, että rakennuspaikalle aidatut 100 poroa kiinnostaisivat turisteja enemmän.

Äänestäjät saivat tarpeekseen ja antoivat palaa – valtuutetut tiesivät mitä kansa tahtoi. Tässä hankkeessa äänestäjiä ei huijattaisi – eikä huijattu – viesti meni perille, ja äänestysnumeroin 53 – 32 hanke kaatui.

Eniten syytä pettymykseen on lopulta vain uussuomalaisilla, sillä suunniteltu museorakennus muistutti Mekassa olevaa Kaabaa. Tappiollisen museotoiminnan loputtua rakennus olisi ollut helppo muuttaa suurmoskeijaksi. https://fi.wikipedia.org/wiki/Kaaba

Järki ja tunne ratkaisivat

Tukisäätiön Ari Lahden mukaan hanke kaatui tunteen eikä järjen käyttöön. – Tässä hankkeessa on ollut todella paljon tunnetta pelissä ja keskustelu museosta on ollut hyvin asenteellista, Lahti sanoo.

Hanketta vetänyt Ari Lahti tiivisti hyvin missä mentiin vikaan. Hanketta ajavien vimma oli selvää tunnehöttöä. Jos järkeä olisi käytetty, hanke ei olisi kaatunut, koska sitä ei olisi edes aloitettu. Hankkeen kannattajien asenne oli lähtökohdiltaan selvästi virheellinen: maailmanluokan museo, joka toisi hintansa lisäksi Helsingille myös voittoa. Lisäksi tulisivat epäsuorat tulot, sekä hankkeen vetäjille kunniaa ja ylistystä. Mikään niistä ei olisi toteutunut.

Lahden pitää olla kiitollinen somelle ja etenkin Hommaforumille. Ne pelastivat hänet joutumasta marinoiduksi tervalla ja kuorrutetuksi höyhenillä. Samaa kiitollisuutta saisivat osoittaa myös muut hanketta julkisesti kannattaneet, sillä noin 200 miljoonan virheinvestointi ei unohdu hetkessä.

Vapaaehtoiset tekivät sosiaalisessa mediassa työn, joka olisi kuulunut palkkatoimittajille – journalismin sijaan kuluttajat saivat heiltä propagandaa. Brexit, Trump, Guggenheim – kansan ja samalla järjen ääni alkaa nyt kuulua – mitä seuraavaksi? Oikeudenmukaisessa maailmassa some saisi Suuren Journalistipalkinnon; sen sijaan nyt EU:ssa kaavaillaan rajoituksia sananvapauteen.