I Tänään lasten oikeuksien päivänä Finlandia-talolla toteutetaan valtiollinen anteeksipyyntö henkilöille, jotka ovat kokeneet kaltoinkohtelua tai väkivaltaa lastensuojelun sijaishuollossa. Anteeksipyynnön esittää perhe- ja peruspalveluministeri Juha Rehula.

Jonkin aikaa sitten tapasin erään lastensuojelulaitoksessa asuneen miehen, joka kertoi olleensa yhteydessä päättäjiin. Hänen kokemuksensa mukaan valtion kasvatuslaitoksissa ja muualla lastensuojelun sijaishuollossa väkivalta ja seksuaalinen hyväksikäyttö oli yleistä.

Menneiden vääryyksien tunnustaminen ja anteeksi pyytäminen on heille tärkeää. Anteeksipyynnön lisäksi tärkeää olisi maksaa uhreille korvausta. Kuten Ruotsissa ja Norjassa tehtiin. Uhrit saivat 21.000-27.000 euron korvaukset.

Sijaishuollon kärsimysten tutkimukset käynnisti entinen perheministeri Maria Guzenina. Maria kirjoitti blogissaan, että myös Suomen tulisi maksamaa korvausta kaltoinkohdelluille. Silloisen perheministerin mukaan ministeriössä vastustettiin sijaishuollon selvityshanketta ja korvauksia.

Kiitos Marialle siitä, ettei hän taipunut. Hänestä ei tullut piilottelun ja vähättelyn ministeriä. Päättäväisesti hän käynnisti tutkimuksen. Vastaavasti nykyinen perheministeri Rehula ei ikävä kyllä korvauksista suostu edes keskustelemaan. Hän pelkää korvausprosessista vuosien kestävää selvitystä ja kustannuksia.

Yhteiskuntaa, varsinkin sen talouspuolta, voi mittailla numeroina. Vastaavasti todellinen yhteiskunnan testi on kuitenkin siinä, miten pidämme huolta niistä, jotka eivät voi pitää huolta itsestään. Miten kannamme vastuumme, mikäli olemme väärin toimineet. Lasten oikeuksien päivä on sekä juhla, että peiliin katsomisen paikka.

II  

Voiko hyväksikäyttöä ehkäistä, jottemme vastaisuudessa toistaisi virheitä?

Tällä viikolla Ilta-Sanomat uutisoi, kuinka lasten seksuaalista hyväksikäyttöä tulee viranomaisten tietoon kiihtyvällä vauhdilla. Verkosta ladataan lasten, jopa vauvojen julmaa kidutusta. Pedofiilit houkuttelevat epävarmoja nuoria keskustelupalstoilla. Päättäjiä vastuu painaa raskaana.

Poliisi tarvitsee lisää resursseja. Hallitus on sitoutunut 7000 poliisimiehen tasoon. Ainakin ensi vuodelle panostamme 8,5 miljoonaa lisärahaa, jotta pystymme pitämään nykyiset 7200 poliisia töissä. Oma kantani on, että nykyistä suurempi osa resursseista tulisi suunnata lasten ja nuorten hyväksikäytön ehkäisemiseen ja tutkintaan.

Esimerkiksi Isossa-Britanniassa on tuloksellisesti jo vuosia sitten otettu käyttöön turvanappi nuorten suosimilla sivustoilla. Kirjoitin tästä jo 2012. Sen avulla voi pyytää apua nettihyväksikäytön uhatessa. Vastaava turvanappi pitäisi tehdä pakolliseksi myös suomalaisilla riskialttiilla sivustoilla.

Ennaltaehkäisevän työ lisäksi hallituksen tulee suhteuttaa rangaistukset suhteessa tekojen vakavuuden kanssa. Muutaman kuukauden tai vuoden vankeusrangaistukset eivät ole missään suhteessa lapselle aiheutuneisiin elinikäisiin kärsimyksiin nähden.

III  

Huoltajuusriidat ja niihin liittyvä vieraannuttaminen työllistävät tuomioistuimia yhä enemmän. Vieraannuttaminen raastaa lasta. Hänestä tulee lyömäase, jonka kautta aikuinen purkaa kaunaa entistä kumppaniaan, lapsen omaa vanhempaa, vastaan. Juristit keräävät taskuihinsa isot rahat valtion kustantamista oikeustaisteluista. Sosiaalipalveluiden resursseja menee asioiden selvittelyyn.

Oikeusministeriössä uudistetaan lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevaa lakia, jotta vieraannuttaminen voitaisiin tunnistaa ja siihen reagoida paremmin. Viisautta ja oikeaa otetta tarvitaan, jotta jokaisella lapsella olisi mahdollisuus isän ja äidin hoivaan.

Vastaavasti sukupuolineutraali avioliittolaki julistaa, että lapsella ei ole lähtökohtaista tarvetta isään ja äitiin. Adoptiotilanteessa sukupuolirooleilla ei olisi väliä. Lisäksi äitiyslain kansalaisaloitteella halutaan tehdä vanhemmuudesta ilmoitusasia. Lapsen oikeuksien puolustaminen ei aina ole helppoa. Tällaisissa asioissa puhuja leimataan helposti suvaitsemattomaksi.

Poliittisen suosion tavoittelu uhkaa ajaa lasten oikeuksien yli. Siksi poliitikko ei halua hankalia ja tunteita herättäviä asioita työpöydälleen. Ei myöskään perheministeri.

Pelkillä puheilla ei pitkälle pääse. Juhlapuheista on siirryttävä tekoihin. Uhrien kärsimykset ja oikeus korvauksiin on tunnustettava. Lainsäädäntöä tulee uudistaa. Rikoslakia on kiristettävä. Yhteiskunta on tehtävä oikeudenmukaisemmaksi ja turvallisemmaksi. Se on jokaisen lapsen oikeus. Se on myös jokaisen päättäjän velvollisuus.

Päätöksemme seuraukset realisoituvat vuosikymmenien kuluessa. Toivottavasti ne eivät ovat sellaisia, joita ei päättäjien tarvitse jälkikäteen pyytää anteeksi. Tänään kuitenkin pyydämme. Anteeksi.