Arkkipiispa Mäkinen nostaa sosiaalipornahtavan viestintätavan keskeiseen asemaan puhuessaan perheiden yhdistämisen puolesta. Tänään saarnaamassaan radiojumalanpalveluksessaan hän sanoi, että ”olennaista ei ole se, mitä normien ja sääntöjen mukaan kuuluu tehdä, vaan olennaista on toisen asemaan asettuminen”. Näin saarnatessaan Mäkinen asettaa itsensä ilman oikeutusta Suomen maahanmuuton lainsäädännön ja poliittisen johdon yläpuolelle. Hän ei kuitenkaan puutu sanallakaan maahanmuuton haittavaikutuksiin kansan suojelemiseksi, eikä valheelliseen vallitsevaan maahanmuuton käytäntöön. Mäkisen sosiaalipornahtavaan viestintätapaan kuuluu myös hänen esille ottamansa Suomen kipeät sodat ja niiden rinnastaminen vallitsevaan hallitsemattomaan maahanmuuttoon: – ”Suomessa on kuluneen vuoden aikana paljon toimittu, kun tänne on tullut ihmisiä sieltä, missä äidit nyt joutuvat itkemään poikiaan niin kuin täällä [Tampereella] sisällissodan takia. On lähdetty vapaaehtoisesti apuun, myötätunnosta, ei velvoitteesta” Missään hän ei kuitenkaan täsmennä sitä, että totuudenmukainen kristillisyys pitää sisällään myös totuudenmukaisen tavan arvioida sodan keskeltä saapuvien asemaa. Todellisuudessa Mäkisen realiteetit ovat kaukana länsimaisesta kristillisyydestä. Viime perjantaina kokoontuivat Pohjoismaiden maahanmuutoista päättävät ministerit Lundissa Etelä- Ruotsissa. Maahanmuuttoministeri Inger Støjberg kertoi tilaisuudessa, että 2/3 alaikäisiksi itseään väittävät laittomat maahanmuuttajat ovatkin tosiasiasssa aikuisia. Suomi on paperittomien ja maahan jäävien kielteisten turvapaikan hakijoiden suhteen jo muutenkin ihmeissään. Jos kielteisen päätöksen saanut henkilö ei halua vapaaehtoisesti poistua maasta, hän voi jäädä silti Suomen sosiaaliturvan piiriin. Valitus kierre kestää vähintään vuoden. Tällainen henkilö voi sen jälkeen poistua maahan, jonka läpi hän on Suomeen saapunut. Esimerkiksi Ruotsissa tällaiset henkilöt taas yksilöidään. Kun tietojärjestelmien avulla havaitaan, että henkilö on rekisteröitynyt Suomessa, hänet palautetaan takaisin Suomeen ja rumba alkaa täällä taas alusta. Systeemissä on siis reilusti parantamsien varaa ilman Mäkisen saarnojakin. Silti luulisi, että arkkipiispan arvomaailmaan kuuluisi Suomen lakien ja hyväksytyn päätöksentekojärjestelmän kunnioittaminen. Esimerkiksi suoraan pakolaisleireiltä otettavien lasten ja perheiden auttaminen yhteisesti sovittujen kiintiöiden mukaisesti. Mäkisen harrastama humanismi on itse asiassa myrkkyruiske todelliselle kristillisyydelle ja siitä puuttuu esivallan kunnioitus.

REIJO PAUNONEN