Suomalaiset tabut

Hesari kirjoittaa tänään suomalaisista tabuista ja löytää niitä täyden tusinan verran. Uskonto on niistä ykkönen ja taiteen vallankäyttö kakkonen. Median vallankäytöstä ei puhuta mitään. Eutanasia ja tappaminen ovat seuraavia ja etenkin abortti. Niistä voi puhua mutta vain juridisina kysymyksinä. Ei eettisinä saati moraalisina.

Kansan tahto ja siis demokratia, sen kova vaatimus ajatella oman edun sijaan koko kansan etua sekä rasismi ja ikäihmisten seksuaalisuus ovat tabuja Suomessa nekin, kertovat Hesarin asiantuntijat. Jos jotain puhutaankin, se on yksilötason jupinaa ja rakenteelliset suuret linjat jätetään pohtimatta.

Sama pätee kun olisi rohjettava kritisoimaan tekniikan ylivaltaa tai yhteiskuntaluokkiamme. Innovatiivinen on oltava ja edistyksellinen, keskiluokkainen, joka on iso ja monisävyinen. Suhde omiin lapsiin ja raiskaus ovat tabuja nekin siinä missä sukupuoli. Jos niistä puhut syntyy jankkaavaa juopon jaaritusta. Saat sosiaalisen median nimettömät räyhääjät niskaasi.

Juopon jaariteluille taas Juha Vuorinen ei anna Apu-lehden kolumnissaan armoa vaan ampuu suoraan juoppoa otsaan. Vuorisella kun on tunnetusti omat kokemukset taustalla. Kokemusta mistä puhua ja kynä jolla sivaltaa.

Ainakin yksi tabu siinä katoaa kun mies kertoo, kuinka tässä taudissa ei kyse ole taudista ensinkään vaan henkisen selkärangan puutteesta. Se mikä on mielessämme ei ole geeneissä eikä luonteessa vaan korvien välissä, ja jos joku onnistuu löytämään onnensa jostain sen ulkopuolelta, osoittakoon sen Vuoriselle ja silloin hän saa lopultakin elämänsä ensimmäisen ja varmasti ainoaksi jäävän pyhiinvaelluskohteen.

Työhyvinvoinnin tuottavuusloikka

Työhyvivoinnista on puhuttu ja kirjoitettu sekä menetetty tämän hömpän tuloksena 24 miljardia. Dosentti Marja-Liisa Manka puhuu asiaa kun vertaa tätä keskustelua räppäämiseen. Kirja työhyvinvoinnista on syntymässä ja kyseessä ei ole enää hömpästä vaan painavasta asiasta.

Systemaattisella suunnitelulla ja todellisilla teoilla saavutettaisiin uskottava tuottavuusloikka. Voisimme paljon paremmin jos kohtelisimme toisiamme hyvin, moikkaisimme ja kehuisimme, kiittäisimme ja ottaisimme tabut ongelminamme esille. Tiedän tämän monen työyhteisön kokeneena ja sinne nuoria kouluttaneena satamäärin akateemisina duunareinamme.

Jokaisen on voitava vaikuttaa työhyvinvointiin ja lähtien ihan perusasioista.Suomessa kun latistetaan koko ajan. Opi edes tervehtimään tullessasi töihin. Kun käytät tunnesanoja, mieti onko tarkoitus koko ajan loukata ja sosiaalisessa mediassa vielä nimimerkin takaa itseäänkin ihmisenä häveten.

Henkinen selkärangattomuus

Juha Vuorinen kyllä kertoo mitä on henkinen selkärangattomuus kotona, työyhteisössä, sosiaalisen median sisällä. Korkki kiinni ja perusasiat kuntoon. Se on ympyrä, jossa ensin tutkitaan, sitten kehitetään ja tämän jälkeen kehitetään lisää. Valmista ei tule koskaan eikä kukaan ole siinä mestari ja kaikki ovat mukana samalla panoksella.

Toimittaja Unto Hämäläinen uskoo, että populismi katoaa kun perussuomalaiset otettaan hallitukseen. Kun itävallan Haiderin puolue pantiin boikottiin demareitten ja keskustaoikeistolaisten puolueitten toimesta Europassa, tulos oli se missä populismi on nyt kohta jokaisen kansakunnan näkyvin kansanliike.

Itävallassakin Norbert Hofer on ykkössuosikki ja häntä yritettään kampittaa liitolla, joka Suomessa tarkoittaisi, Hämäläistä lainaten, Jussi Halla-ahon ehdokkuuden kampittamista vihreiden Pekka Haaviston avulla. Haavistoa tukeva ryhmittymä kattaisi Li Anderssonista kokoomuksen Petteri Orpoon ulottuvan rintaman. Tulee mieleen Suomi, Kekkonen ja Honka-liiton ajat. Maalaisliittoa on toki pidettykin aina populistisena kansanliikkeenä. Kekkostahan tuki vain hänen oma puolueensa, maalaisliitto. Nootti Neuvostoliitosta muutti kaiken.

Pitkä varjo

Syyskuun 2011 iskut muuttavat yhä maailmaa eikä vuoden 2011 arabi-islamilaista vallankumousta saa unohtaa. Uusin Syyrian sopimus on mutkikas, mutta sen kolme pääkohtaa yhdistävät Yhdysvaltain ja Venäjän yhteiset edut ja tavoitteet.

Syyskuun 2001 pitkä varjo toi mukanaan ilmiöitä, joiden ymmärtäminen Euroopassa ei ole ollut helppoa. Äkäinen mökin mummo, leskirouva ja liki Suomen presidentti ja Unicefin pääjohtaja, juttelee tästä Hesarissa sienimetsässä Kirkkonummella.

Elisabeth Rehn pohtii pelkuruuttamme. ”Se joka pysyy nyt hiljaa, tekee yhtä paljon pahaa kuin se, joka räyhää.” ”Ollaanko me pikkuisen pelkureita”, kysyy Rehn ja on oikeassa. Meitä yritetään vaientaa ja vaientajana on aina pelkuri ja nimetön räyhääjä, henkisen selkärankansa kanssa kamppaileva ihminen.

Se, että Rehniä kutsutaan nyt mökin mummoksi, ei pahoita hänen mieltään. Hänellä on huumorintajua ja hän palauttaa mieliimme Porkkalan. Krimin niemimaa toi mieleen kauhun tunteet. Huomaamattaan hän on ollut sidoksissa historian painolastiin ja omaan nimeensä, syntyperäänsä.

Ei nimi miestä pahenna

Samaa asiaa päivittelee samassa lehdessä Sibeliuksen kaksoisolentona tunnetun Erik Tawaststjernan poika. Hänet kun professorina sotketaan isäänsä. Nimi on hänelle pikemminkin kirous ja pitkä varjo kuin siunaus. Hän haluaisi siitä pois ainakin yhden t-kirjaimen.

Oma nimeni muokkautui Klosterista nykyiseen muotoonsa itämurteiden ja savolaisen aatelistunnuksen -nen päätteen kautta omaan kulttuuriimme sopivaksi. Toki minutkin on joskus sotkettu vaikkapa professori Reijo tai Heikki Luostariseen. Olen siitä otettu.

Veikko Vennamo vaihtoi Fennanderin Vennamoksi ja yksi taakka oli poissa harteilta. Ei pidä sotkea Karjalan evakkojen perustamaa pienviljelijöiden puoluetta kokonaan väärään aikaan ja monikulttuurisen globaalin maailman pelkoihin sekä tabuihimme. Ben Zyskowiczin nimen kirjoitusasua on mahdotonta muistaa sitäkin.