Tällä hetkellä käydään hallitusneuvotteluissa kädenvääntöä kuinka paljon leikataan tulevina vuosina eri etuuksia ja säästetään palveluista. Kokoomuksen SOTE- uudistusta tehdään verhojen takana, vaikka se kaatui viime vaalikauden lopulla muun muassa perustuslaillisiin ristiriitaisuuksiin. Alijäämä tai velka ei ole mikään salaisuus. Se ei ole syntynyt yhdessä yössä, eikä edes yhdessä vuodessa, vaan aina vuodesta 2008 saakka. Vuoden 2008 eduskuntavaaleissa Keskusta, Kokoomus ja demarit pystyttivät kolmen puolueen hallituksen, jonka aikana aloimme velkaantumaan. Velkaantumistahti on sen jälkeen ollut noin kymmenisen miljardia vuosittain. Kataisen johtama sateenkaarihallitus vain kiihdytti velkaantumista vuoden 2011 vaalien jälkeen.

Alexander Stubbin minihallitus ei enää pystynyt tekemään muuta kuin hieman jarruttelemaan, mutta vahinkoa ei enää pysäytetä muuten kuin leikkaukset, jossa leikataan kaikki ylimääräiset rönsyt pois. Tämä on kuin leikkaus, avataan potilas sen havaitsemiseksi, että syöpäpesäkkeet ovat levinneet kaikkialle potilaaseen.

Tilanne vain pahenee, Kreikan takia. Arvelin jo viime talvena,että Kreikka ei pysty maksamaan velkojansa tämän kesän [kesään mennessä] aikana ja joudumme leikkaamaan tai antamaan kaikki lainat anteeksi. Miten valtio joka on velkaa 175% oman keskimääräisen tulotason, pystyvän maksamaan ne takaisin? Tästä saamme kiittää demareita ja Kokoomuksen Jyrki Kataista. Anteeksi annettavat velat joudumme me tavalliset työtä tekevät kansalaiset maksamaan hamaan tulevaisuuteen. Meidän velka lähenee jo 60%:tia.

Valtiotalouden alijäämä eli velka ei pienene tulevinakaan vuosina. Siitä pitää yhä paheneva työttömyys ja elintasosiirtolaisuuden lisääntyminen. Siirtolaisuutta on pyritty lisäämään juuri samaan aikaan, kun alettiin velkaantumaan, eli vuodesta 2008 saakka. Mitkään muut syyt ei oikein tilastojen valossa selitä velkaantumisen lisääntymistä. Ammattijärjestöt on laskeneet, että palkkataso ei juurikaan selitä eroa muuhun Eurooppaan, vaan julkisen puolen velkaantuminen. Pahenevaa siirtolaisten työttömyyttä on pyritty paikkaamaan palkkaamalla tänne elintason takia muuttaneita julkiselle puolelle ”maahanmuuttokoordinaattoreiksi” ja muihin tyhjän päiväisiin virkoihin. Pahin esimerkki on surullisen kuuluisa Lieksa. Sinne siirrettiin neljäsataa somalitaustaista siirtolaista, kunnan omistamiin vuokrataloihin, jotta saataisiin niitä [vuokrataloja] ylläpidettyä valtion tuella, eli veronmaksajien kustannuksella. Lieksan keskimääräinen vuokrataso on noin (karkeasti) kahdeksan euroa m².

Myös ylikorkea verotus on tehnyt tehtävänsä. Eri laskelmien perusteella, maksamme jokaisesta eurosta hieman yli puolet erilaisia veroja. Vaikka tienaamme keskimäärin bruttona hieman yli Euroopan keskiarvon, niin ostovoimaa palkalla ei ole kehuttavasti. Vain Ruotsissa ja Islannissa on meitä heikommat ostovoima palkoissa, kun verrataan pohjoismaita keskenään. Muun muassa Saksassa ja Britanniassa saa kuukausipalkalla enemmän kuin meillä Suomessa.

Työttömien määrä on tällä hetkellä hieman yli 400 000 henkilöä. Ylisuuret leikkaukset eivät sitä vähennä, vaan lisää, kun ihmiset eivät luota tulevaisuuteen.