Suomen ilmastopaneelin uusin raportti on karua luettavaa kaikille niille, jotka elävät tavallista arkea ja yrittävät pitää tämän maan talouden pyörät pyörimässä. Paneelin vaatimukset jakeluvelvoitteen nostamisesta sataan prosenttiin, puunpolton verottamisesta ja suomalaisten ruokalautasten ideologisesta sääntelystä osoittavat täydellistä vieraantumista reaalimaailmasta. Liian kunnianhimoisilla ilmastotavoitteilla ollaan tuhoamassa maamme talous ja sitä kautta omien lastemme tulevaisuus, vaikka Suomen toimet ovat globaalissa mittakaavassa vain pisara meressä.

Varsinkin yrittäjänä ja perheenisänä näen tilanteen sekä tulevaisuuden erittäin huolestuttavana.

Tehtaat on pidettävä Suomessa. Todellinen ilmastoteko on varmistaa, että teollisuus ja tuotanto säilyvät meillä Suomessa, missä asiat tehdään jo valmiiksi maailman puhtaimmin ja vastuullisimmin. Jos yritykset ajetaan täällä ahtaalle järjettömällä sääntelyllä, verotuksella ja rajoituksilla, investoinnit ja työpaikat pakenevat maihin, joissa päästöistä ei välitetä – kuten Kiinaan. Se ei pelasta maailmaa, vaan ainoastaan köyhdyttää Suomen.

Suomalaiset osaavat hoitaa metsiään. Ilmastopaneelin vaatimukset metsälain kiristämisestä, pakollisista hakkuukielloista ja ojituksen luvanvaraisuudesta loukkaavat vakavasti omaisuudensuojaa. Suomessa on vuosisataiset perinteet ja maailman paras osaaminen metsänhoidossa. Sukupolvelta toiselle siirtynyt viisaus toimii paremmin kuin Helsingistä käsin saneltu valtiollinen pakko-ohjaus, joka uhkaa viedä elinkeinon maaseudulta ja suomalaisilta perheyrityksiltä, Brysselin saneluista puhumattakaan.

Pakkosähköistys tuhoaa enemmän kuin luo. Liikenteen sähköistämisen väkinäinen puskeminen autoveroja korottamalla ja jakeluvelvoitetta kiristämällä on isku suoraan suomalaisten lompakolle. Perheille ja yrittäjille auto ei ole mikään harrastus vaan ehdoton elinehto arjen ja logistiikan pyörittämisessä. Sähköistymisellä jopa tuhotaan enemmän kuin saadaan hyötyjä, kun polttoaineiden hinnat nousevat pilviin, kuljetuskustannukset karkaavat käsistä ja luodaan uusia riippuvuuksia ulkomaisista kriittisistä raaka-aineista.

Lautasella tulee olla muutakin kuin papuja. Ehdotukset kasvisproteiinin keinotekoisesta suosimisesta ja maataloustukien sitomisesta ideologisiin tavoitteisiin uhkaavat ajaa kotimaisen ruoantuotannon ja kriittisen huoltovarmuuden perikatoon. Suomalaisessa ruokapöydässä pitää olla vapaus valita oma ruokansa, eikä valtion tule ryhtyä kasvissyönnin tuputtajaksi.

Suomella ei ole varaa toimia koko maailman maksumiehenä ja koekaniinina tilanteessa, jossa oma taloutemme velkaantuu rajusti ja yritykset taistelevat olemassaolostaan. Tämä koko lakisääteinen ilmastopaneeli tulee lakkauttaa turhana vihervasemmiston äänitorvena ja verovarojen haaskaajana, joka ajaa epärealistista agendaa tavallisten suomalaisten perheiden ja reaalitalouden kustannuksella.